It Takes a Tough Man to Make a Tender Paella

Esipuhe: Eilen sunnuntaina 10.5.2009 äitienpäivänä äidin pikkupoika sattui olemaan kotimaassaan ja vieläpä varsin ”fressinä”. Kiitoksena ainaisesta kannustamisesta ja kasvatuksesta kohti hyvää sekä suhteellisen tervettä itsetuntoa päätin lähteä tekemään illallista rakkaalle äidilleni (isää, velimiestä ja Helsingin-siskoa unohtamatta…Doris ei tosin päässyt paikalle, mutta kyllähän sitä nelistäänkin rokataan).

Mitä sitä sitten oikein valmistaisi? Tätä tuli mietittyä pitkään ja erinäisiä ajatuksia mahdollisista ruokalajeista pyöri paljon mielessäni. Mikään ei kuitenkaan tuntunut perustellulta, kaikki olivat jotenkin pinnallisia, liian arkisia, turhan juhlavia tai sitten minulla ei ollut käryäkään mitä joku vastaan tullut ruoka oli. Täytyi alkaa ajattelemaan äiteyttä hieman syvemmin ja käymään läpi kaikkia kohtaamiani äitejä sekä muistoja joihin liittyy jollain tapaa mystinen voima nimeltä äidinrakkaus – useimmillahan tämä mystiikka ei rajoitu pelkästään omaan jälkikasvuun.

Hetken muistojeni meressä seilatessani tajuisin kuinka paljon olenkaan edellä mainittua mystiikkaa matkani varrella kohdannut. Samalla myös huomasin että tämän blogipostauksen kirjoittamiseen menisi viikko, jos kaiken kiitokseni kanssanne jakaisin.

Mummolassa ei ehtinyt eilen käymään joten mietitäänpä hetki mummeleita ja välitetään kiitosta tätä kautta.

Molemmat mummoni ovat tarjoilleet ja tarjoilevat edelleen mielenkiintoisia näkökulmia aina kohdatessamme. Perinteisten kahvitteluiden ohessa minulle on aina muistutettu kuinka arvokasta elämä on ja miten siitä voisi mahdollisesti saada kaiken irti. Myös omien vaiheideni peilaaminen heidän avullaan vuosikymmeniä taaksepäin on saanut minut tajuamaan miten ihmiset ja tilanteet pysyvät perusominaisuuksiltaan ja perusongelmiltaan aina samanlaisina. Tämä on antanut hyvää näkökulmaa hetkiin jolloin joku yhteisön jäsen on toiminut tavalla jota kukaan ei voi käsittää ja paluu entiseen ei monesta tunnu enää edes vaihtoehdolta. Vaikka peruspiirteiltään ihminen ei muutu niin ihmisten väliset suhteet kyllä kehittyvät päivä päivältä. Tämä vaatii tosin jatkuvaa panostusta kuten esimerkiksi jokainen parisuhde. Vähitellen opimme arvostamaan toinen toisiamme ja ehkä vielä joskus huomaamme koko ihmiskunnan olevan kuin yhtä perhettä.

Monia hyviä muistoja selattuani minulla ei tosin vieläkään ollut kehittynyt selvää ideaa siitä mitä tänään (eilen) syötäisiin. Piti palata teinivuosien hölmöyksiin ja hetkiin jolloin olin vain liian sokea nähdäkseni mikä minulle olisi hyväksi. Samalla muistui mieleeni hetket jolloin vanhempani minulle Totuuden kertoivat. Onneksi virheistä opitaan ja "Totuuden torvet" ovat myös vaihtuneet reippaaseen humppaan. Nykyisin kotiväki piruilee hyväntahtoisesti jokaisella kerralla kun jonnekin suuntaan. "Et Pekka tiedäkkään kuinka paljon me isäsi kanssa uhrataan jotta Sinä pääsisit maailmalle." Hienointahan tässä on se että se on ainakin puoliksi totta.

Tällä hetkellä en valitettavasti pysty vanhempiani maailmalle kustantamaan, sillä vielä en ole kaikkialla vaikuttava Tuottajalegenda – vaikka muutamat ystäväni minua hyvätahtoisesti niin nimittävätkin. Tästäpä sitten päähäni juolahti kuinka voisin viedä vanhempani maailmalle ilman että pitää edes Huhtamosta poistua --> Lainataan Berliinin-äidiltä reseptiä jonka valmistamista olemme hänen poikansa, Jussi V. Laaksosen kanssa yhdessä treenattu. Jussin kanssa keskustelimme pari viikkoa sitten kuinka hienoa olisi jos joka kylästä ja pitäjästä poimisi jonkun random tyypin ja nimittäisi tätä (tutustumisen jälkeen) Paikka-Etunimi -mallin mukaisesti. Esimerkiksi Göteborgin Anita vois olla jees jne.. Anyways, äiteyttä ja perheyttä pohtiessani tajusin kuinka edellämainittu hommahan on jo täysin plakkarissa. Berliinistä kohti Amsterdamia poistuttaessani tämä ei vielä täysin valjennut, mutta nyt kotiinpalattuani alan huomaamaan kuinka kaipaan perhettäni Saksassa. Aivan samalla tavalla kuin keihäsmatkaillessani kaipaan perhettäni Suomessa.

Paikasta toiseen suhatessa tulee väistämättä tilanteita joissa tulee ns. äitiä ikävä. Tilannetta helpottaa paljon kun tietää, että vaikka kuinka pahasti tulisi mokattua niin ainakaan äiti ei hylkää.

Rakasta äitiäsi ja hyvää äitienpäivää Äidille, Mummoille, Berliinin-äidille, Kummitädille, Irmalle, Suville ja kaikille maailman äideille!


Ruokana oli:
Paella Concaracoles

Muista jälleen kerran – Valmistele kaikki tarpeet.
Tarvitset:

n. 400 g Kanaa
Mustekalarenkaita
Simpukoita
0,5 – 1 Paprika
Oliiviöljyä
2 Kynttä Valkosipulia
Chorizo –makkaraa
1 Sipuli
400 g Riisiä ( 8 hengelle )
50 g Herneitä
50 g Maissia
2 Tomaattia
Vähän Kalaa ( ei pakko )
1 rl Tomaattipyreetä
0,5 l Vettä
6 Scampia (Vain ja ainoastaan niitä isoja rapuja – katkaravut aiheuttavat enemmän tuhoa kuin hyötyä tässä seikkailussa) ( ei pakko, mutta kruunaa kokonaisuuden )

Mausteina: Suola, Pippuri ja 2 Hyppysellistä Sahramia

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Sit mennään

1.)
- Kana paloiksi
- Mustekalarenkaat alueelle ( Renkaita huom. )
- Simpukat ( Pese vasta → Lisätään lopussa. )
- Paprika osiin ( Muista puhdistaa )

- Lämmitä oliiviöljy ( Wok- ) pannulla.
- 2 Valkosipulinkynttä pannulle → Friteeraa kokonaisina → Ota pois.

2.)
- Kana, Chorizo ja Mustekala paistetaan pannulla öljyssä
- Sipuli ja Valkosipuli silputaan
- Paprika reissuun

Kaikki pannulle n. 5 min ajaksi ( Paistetaan ).

3.)
- Hiukan Vettä pannulle ja Riisi sekaan → Höyrystä kunnes lasittuu.

4.)
- Pese Herneet ja Maissit
- Kuori Tomaatit ja tee niistä paloja
Toim.Huom. Helpoin tapa lähteä tomaattia kuorimaan on suorittaa nk. Kalttaus, eli laita tomaatit kylmään veteen kattilaan, kattila levylle ja levy täysille. Ei mene kuin hetki ja tomaatti menettää ihonsa. Itse tosin käytän mieluummin termiä skalpeeraus.
- Tomaattipyree ( ja Kala ) sekoitetaan Paellan alle

- Noin 3 min kuluttua kaadetaan Vesi pannulle ( 0,5 l )
- ja lisätään Herneet ( ja Maissi ).

5.)
MAUSTA (sen muistat) : Suola, Pippuri, Sahrami

6.)
- Ravut asetellaan Paellan päälle
- Simpukat reunoille ( Pienet voi myös sekoittaa )

7.)
- Noin 15min kiehautusta

Ja muista: Älä sekoita → Ravista



Valmista tuli ja äitikin tykkäsi



P.S. Miksi tämä postaus tulee päivän myöhässä?
Koska joka päivä on äitienpäivä.