Mies Toogan Alla

Tule mukaan tekemään kesästä parempi kuin ikinä

2009-05-26T16:34:00.004+03:00

ÄÄNESTÄ MINKÄ BÄNDIN TULISI KIVUTA SUMMER IN THE CITY -FESTAREIDEN LAVALLE LAUANTAINA 27. KESÄKUUTA TURUN KLUBILLA JA VOITA LIPUT ITSELLESI SEKÄ KAVERILLESI.

http://www.rokkizine.fi/summerinthecity.php

26.-27. kesäkuuta järjestetään Suomen Turussa Summer in the City niminen festivaali yhteistyössä Rokkizinen kanssa. Järjestäjät ovat ilmeisin hyväntahtoista väkeä, sillä he ovat järjestäneet kilpailun jonka avulla joku pikkubändi valitaan yhdeksi esiintyjäksi isolle lavalle ja heivataan tämän avulla maailmalle mainetta niitämään.

Mitä nämä pikkubändit ovat ja miltä ne kuulostavat? Vaikea kysymys, mutta ei hätää. Ehdokkaiden joukosta bongasin ilokseni varsin kirkkaan helmen ja kyseinen pumppu on nimeltään REX WILLER. Bändiä on luonnehdittu mm. seuraavasti:

"vähän star warsia, vähän lemmenlaivaa ja vähän indiee"
"tää on sitä uutta new yorkia"
"vois olla jostain hämärästä jazz-baarista tai van halenin levyltä"

Bändiä voit myös kuunnella ennakkoon!

Rex Willer MySpace: http://www.myspace.com/rexwiller
Rex Willer.com : http://www.rexwiller.com/

Voittajabändin lisäksi festivaaleilla esiintyvät muun muassa Last Days of April (SWE), Immanu El (SWE), My Autumn (RUS), Meleeh (SWE), Traffic Island, Rubik, Frivolvol ja Rites of the Youth.

Kilpailu päättyy: 1.6.2009
Palkinnot: Bändille keikka Summer In the City -tapahtumaan // äänestäneiden kesken 2 x lippu itselle ja kaverille.

Osoitehan oli http://www.rokkizine.fi/summerinthecity.php ja jos voitat liput niin ota minut ihmeessä mukaasi.

Iron Sky Signal - Cannes 62nd Film Festival trailer

2009-05-26T15:55:00.000+03:00

Iron Sky - Official Cannes trailer. See how it went and imagine where it goes from here. http://www.ironsky.net/

Cannes Film Festival - Official Video-Blog part2

2009-05-26T15:34:00.003+03:00

Lisää eläviä kuvia Cannesin Filmifestareilta:

Take part in virtual celebrity hunting in Cannes with Ukko! Just like the real thing, this is how you see the stars.

The fearless team heads out to the Palais to distribute the latest edition of The Truth today. No problems with the police this time, but the Berlinale paperboy is missed by all.

We talk to our friend Eric Vogel,producer of the awesome upcoming Norwegian film called Norwegian Ninja.

Norwegian Ninja is also on Wreckamovie: http://www.wreckamovie.com/productions/show/norwegian-ninja

The original paperboy is back! Bringing The Truth to the busy people at the Cannes film festival.

Wish christmas was every day? Cannes delivers!

Cannes Film Festival - Official Video-Blog

2009-05-18T14:21:00.002+03:00

Näe elävin kuvin mitä Cannesin elokuvajuhlilla tapahtuu:

The maverick team on it's way to Cannes is stuck at the Dusseldorf airport waiting for a connecting flight. The camera comes out and old jokes crawl to YouTube to die.

The team has arrived in Cannes and are setting up their basecamp at the interim office. Nice place, but no place for Pekka to sleep.

Pekka and Essi head over to the Up premiere. Will they meet the CGI stars and mingle with the celebs, or will they just fail? See the drama unfold in this episode of Cannes Dailies!

It's time for Epic Win in this special episode of Cannes Dailies! See Finnish people talk openly about money! It's rare you know...

In Cannes you Canon

2009-05-14T23:56:00.004+03:00

Tässä hieman joitakin kuvia mitä puhelimeeni on taltioitunut:

Jatketaan patikointia.

Julisteet elävät

2009-05-14T02:37:00.002+03:00

Tänään julkaistiin arviolta maailmanhistorian 3. Motion Poster, jota vielä Düsseldorfin välilaskulla hiottiin julkaisukuntoon. Juuri ennen koneen lähtöä saimme videon lähetettyä sähköisellä postilla eteenpäin, mutta koska toimistollamme oli koko päivän netti pimeänä emme oikein tienneet miten yleisö vastaanotti julisteemme. Auringon laskiessa alkoi ranskalainen verkko jälleen kantamaan ja riemulla ei juuri rajoja ollut, kun huomasimme kansakunnan suorastaan syttyneen pienestä Iron Sky lisäbonuksesta. Video on tässä. Katso ja muodosta mielipiteesi.

Ranskassa kuukin on kuumempi ja vieläpä natseja sen takana.

Pikablogailua matkatessa: It's Cannes baby yeah!

2009-05-14T00:33:00.007+03:00

Maanantai oli päivänä mainio! Hommia oli paljon mutta kaikki sujui kuin tanssi. Aamulla oli kehityskeskustelua aiheesta minä, ttvo ja tulevaisuus. Kehittävää oli ja sieltä ampaisin kuvaamaan Iron Sky Signalin uusinta jaksoa (Tähän tulee linkki myöhemmin) jossa paljastamme keitä pääosiemme näyttelijät oikein ovat. Jaksossa fiilistellään myös tulevaa viikkoa Cannesin elokuvafestivaaleilla ja sieltä olisikin tarkoitus päivittäin videoklippien muodossa raportoida. Avoimena pyyntönä voisin esittää että katsottuanne jonkun tulevista klipeistä niin jakakaa sen linkki myös Facebookissanne. Pakko ei ole, mutta jos haluat kantaa kortesi kekooon ja tukea ponnistelujamme Rivieralla niin kiitollisia olisimme. Mikäli sinulla ei ole fb-tiliä niin ei se mitään, sillä kaikki mahdollinen linkin postaaminen on hyödyksi - oli se sitten sähköpostissa, Twitterillä tai jossain keskustelupalstalla. Miten se sitten muka vaikuttaa? Jos linkkiä esiintyy ympäri internettejä niin Youtube alkaa arvostamaan niitä myös enemmän ja näkyvyys paranee - jos nyt tällaisen yksinkertaistuksen sallitte.

Kiitos ja näkemiin nyt AirBerliinin siivittämänä kohti Nizzaa.

::::::::::::::::::::

Nizzasta bussilla kohti Cannesin kultahiekkoja klo 15:30

Pääosan esittäjämme nousi sattumalta samaan bussiin pari pysäkkiä myöhemmin –kyllä Riviera on pieni paikka.

::::::::::::::::::::

Vihdoinkin perillä ja matkaan meni vain hieman reipas 12 tuntia..

::::::::::::::::::::

Netti ei toimi toimistollamme. Materiaalit ovat myöhässä, kun kuljetusliike TNT mokailee.
Tästä hermostuksissamme ohjaaja Vuorensola kevitti tunnelmaa keksimällä TNT:n sloganin: "TNT - Tomorrow. Not Today."

::::::::::::::::::::

Kohta on uusin jakso pihalla ja sitten voi aloittaa kunnolla Festivaalaamisen. JesJes!

::::::::::::::::::::

Jotta pysyisit mukana mitä täällä tapahtuu kannattaa seurata myös muita kanavia kuin pelkästään tätä blogiani. Etenkin Iron Sky elokuvaan liityvää infoa löydät tämän paikan lisäksi mm.

Kannatta myös tarkastella miltä meno näytti viimeksi:

Slow Fashion

2009-05-12T21:50:00.005+03:00

Lisää "Missä Pekka Luuraa" osastoa ja menovinkkejä Manseen:

Hotelli Ilveksen vieressä sijaitsevasta Verkarannan Käsi- ja Taideteollisuuskeskuksesta löytyy vaatesuunnittelija Taina Laaksosen Rokkitakit näyttely.

"Vaatesuunnittelija Taina Laaksonen esittelee Verkarannan Artenet-salissa uudistamiaan miesten pikkutakkeja. Hän on loihtinut vanhoille takeille uuden elämän Trad-tuotemerkin alla. Alkuperaiset takit ovat 1930-70-luvuilta.

Tutustu Tainan designtakkeihin Verkarannassa!"
Lähde: taito pirkanmaa

Kaikki takit ovat jopa ostettavissa ja itse kävin liivin kyseisestä mallistosta lunastamassa. Samoissa tiloissa on esillä ja ostettavissa myös Taidemosaiikkia (kuvaa tuossa alapuolella.)

Molempia on tarjolla vain tämän viikon loppuun asti joten kannattaa ennen sunnuntaita piipahtaa. Sisäänpääsykin kun on maksuton.

Waltari Walwoo

2009-05-12T19:08:00.005+03:00

Poika sitten meni ja Nokia E75:n osti. Täytyy sanoa että kyllä blogaaminen on sitten nykyään helppoa tai ainakin helpompaa. Nyt pystyn paljastelemaan entistä paremmin itseäni ja olinpaikkaani kiinnostuneille, sekä antamaan mitä mainioimpia menovinkkejä.

Aloitetaanpas sitten:
14. kesäkuuta asti Tampereen Taidemuseossa on mahdollisuus tutustua Mika Waltariin ja hänen taiteilijaystäviinsä sekä heidän töihinsä. Näyttelyssä on esillä Waltarille tärkeimpiä maalauksia ja suurta pohdintaa ihmisyydestä sekä inspiraation lähteistä. Hienointa, oudointa ja kiehtovinta kyseisessä asetelmassa on se että Waltari itse toimii kierroksen oppaana. Itse sain näyttelystä erittäin paljon irti ja keksin jopa erään mielenkiintoisen markkinointimahdollisuuden elokuvalle Iron Sky, mutta eipä paljasteta sitä vielä jos se vaikka toteutuisi..Mutta voithan toki käydä näyttelyn katsomassa ja pohtimassa että mikä se voisi olla.

Sisäänpääsymaksukaan ei päätä huimaa sillä opiskelijat livahtavat portista näppärästi kahdella eurolla. Ilman opiskelijakorttia hinta on puolestaan kolminkertainen.

Näyttelyssä tapahtui myös jotain varsin myskistä. Tämä oli lähes ensimmäinen paikka johon mobiilin päätelaiteuutukaisen kuljetin ja vaikka museoissa ei yleensä saa kuvata niin pakkohan sitä oli hieman anarkiaa lietsoa. Seinällä oli eräs mielenkiintoinen mietelause jonka halusin taltioida myöhempää käyttöä varten ja siitä sitten kuvan nappasin. Kuva tallentui ja sitä katsoin. Illalla halusin palata tuon lentävän ajatukseni pariin, mutta se ei enää onnistunut. Kyseinen kuva oli vain poistunut puhelimestani. Kaikki aikaisemmat olivat tallella kuten myös kaikki uudemmat, mutta museossa taltioitu kuva oli vain kadonnut. Tästä heräsikin kysymys että onko Tampereen Taidemuseolla todella niin Hi-Tech laitteet että digitaalinen kuvaaminen on mahdotonta, vai valvooko kenties Nokia uusien laitteidensä käyttäjiä jotta he käyttäytyisivät oikein..mene ja tiedä. Ovelaa se joka tapauksessa on sillä nyt minun on suorastaan pakko vierailla näyttelyssä uudelleen.

Cyclomania

2009-05-12T10:20:00.002+03:00

Blogiani kannattaa lukea sillä se tarjoilee eilisen uutiset jo tänään!
Nyt fillarit alle ja kaikki kohti Mansea polkemaan!

Uutisen tarjoili alunperin Aamulehti.

It Takes a Tough Man to Make a Tender Paella

2009-05-11T20:23:00.006+03:00

Esipuhe: Eilen sunnuntaina 10.5.2009 äitienpäivänä äidin pikkupoika sattui olemaan kotimaassaan ja vieläpä varsin ”fressinä”. Kiitoksena ainaisesta kannustamisesta ja kasvatuksesta kohti hyvää sekä suhteellisen tervettä itsetuntoa päätin lähteä tekemään illallista rakkaalle äidilleni (isää, velimiestä ja Helsingin-siskoa unohtamatta…Doris ei tosin päässyt paikalle, mutta kyllähän sitä nelistäänkin rokataan).

Mitä sitä sitten oikein valmistaisi? Tätä tuli mietittyä pitkään ja erinäisiä ajatuksia mahdollisista ruokalajeista pyöri paljon mielessäni. Mikään ei kuitenkaan tuntunut perustellulta, kaikki olivat jotenkin pinnallisia, liian arkisia, turhan juhlavia tai sitten minulla ei ollut käryäkään mitä joku vastaan tullut ruoka oli. Täytyi alkaa ajattelemaan äiteyttä hieman syvemmin ja käymään läpi kaikkia kohtaamiani äitejä sekä muistoja joihin liittyy jollain tapaa mystinen voima nimeltä äidinrakkaus – useimmillahan tämä mystiikka ei rajoitu pelkästään omaan jälkikasvuun.

Hetken muistojeni meressä seilatessani tajuisin kuinka paljon olenkaan edellä mainittua mystiikkaa matkani varrella kohdannut. Samalla myös huomasin että tämän blogipostauksen kirjoittamiseen menisi viikko, jos kaiken kiitokseni kanssanne jakaisin.

Mummolassa ei ehtinyt eilen käymään joten mietitäänpä hetki mummeleita ja välitetään kiitosta tätä kautta.

Molemmat mummoni ovat tarjoilleet ja tarjoilevat edelleen mielenkiintoisia näkökulmia aina kohdatessamme. Perinteisten kahvitteluiden ohessa minulle on aina muistutettu kuinka arvokasta elämä on ja miten siitä voisi mahdollisesti saada kaiken irti. Myös omien vaiheideni peilaaminen heidän avullaan vuosikymmeniä taaksepäin on saanut minut tajuamaan miten ihmiset ja tilanteet pysyvät perusominaisuuksiltaan ja perusongelmiltaan aina samanlaisina. Tämä on antanut hyvää näkökulmaa hetkiin jolloin joku yhteisön jäsen on toiminut tavalla jota kukaan ei voi käsittää ja paluu entiseen ei monesta tunnu enää edes vaihtoehdolta. Vaikka peruspiirteiltään ihminen ei muutu niin ihmisten väliset suhteet kyllä kehittyvät päivä päivältä. Tämä vaatii tosin jatkuvaa panostusta kuten esimerkiksi jokainen parisuhde. Vähitellen opimme arvostamaan toinen toisiamme ja ehkä vielä joskus huomaamme koko ihmiskunnan olevan kuin yhtä perhettä.

Monia hyviä muistoja selattuani minulla ei tosin vieläkään ollut kehittynyt selvää ideaa siitä mitä tänään (eilen) syötäisiin. Piti palata teinivuosien hölmöyksiin ja hetkiin jolloin olin vain liian sokea nähdäkseni mikä minulle olisi hyväksi. Samalla muistui mieleeni hetket jolloin vanhempani minulle Totuuden kertoivat. Onneksi virheistä opitaan ja "Totuuden torvet" ovat myös vaihtuneet reippaaseen humppaan. Nykyisin kotiväki piruilee hyväntahtoisesti jokaisella kerralla kun jonnekin suuntaan. "Et Pekka tiedäkkään kuinka paljon me isäsi kanssa uhrataan jotta Sinä pääsisit maailmalle." Hienointahan tässä on se että se on ainakin puoliksi totta.

Tällä hetkellä en valitettavasti pysty vanhempiani maailmalle kustantamaan, sillä vielä en ole kaikkialla vaikuttava Tuottajalegenda – vaikka muutamat ystäväni minua hyvätahtoisesti niin nimittävätkin. Tästäpä sitten päähäni juolahti kuinka voisin viedä vanhempani maailmalle ilman että pitää edes Huhtamosta poistua --> Lainataan Berliinin-äidiltä reseptiä jonka valmistamista olemme hänen poikansa, Jussi V. Laaksosen kanssa yhdessä treenattu. Jussin kanssa keskustelimme pari viikkoa sitten kuinka hienoa olisi jos joka kylästä ja pitäjästä poimisi jonkun random tyypin ja nimittäisi tätä (tutustumisen jälkeen) Paikka-Etunimi -mallin mukaisesti. Esimerkiksi Göteborgin Anita vois olla jees jne.. Anyways, äiteyttä ja perheyttä pohtiessani tajusin kuinka edellämainittu hommahan on jo täysin plakkarissa. Berliinistä kohti Amsterdamia poistuttaessani tämä ei vielä täysin valjennut, mutta nyt kotiinpalattuani alan huomaamaan kuinka kaipaan perhettäni Saksassa. Aivan samalla tavalla kuin keihäsmatkaillessani kaipaan perhettäni Suomessa.

Paikasta toiseen suhatessa tulee väistämättä tilanteita joissa tulee ns. äitiä ikävä. Tilannetta helpottaa paljon kun tietää, että vaikka kuinka pahasti tulisi mokattua niin ainakaan äiti ei hylkää.

Rakasta äitiäsi ja hyvää äitienpäivää Äidille, Mummoille, Berliinin-äidille, Kummitädille, Irmalle, Suville ja kaikille maailman äideille!

Ruokana oli:
Paella Concaracoles

Muista jälleen kerran – Valmistele kaikki tarpeet.
Tarvitset:

n. 400 g Kanaa
Mustekalarenkaita
Simpukoita
0,5 – 1 Paprika
Oliiviöljyä
2 Kynttä Valkosipulia
Chorizo –makkaraa
1 Sipuli
400 g Riisiä ( 8 hengelle )
50 g Herneitä
50 g Maissia
2 Tomaattia
Vähän Kalaa ( ei pakko )
1 rl Tomaattipyreetä
0,5 l Vettä
6 Scampia (Vain ja ainoastaan niitä isoja rapuja – katkaravut aiheuttavat enemmän tuhoa kuin hyötyä tässä seikkailussa) ( ei pakko, mutta kruunaa kokonaisuuden )

Mausteina: Suola, Pippuri ja 2 Hyppysellistä Sahramia

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Sit mennään

1.)
- Kana paloiksi
- Mustekalarenkaat alueelle ( Renkaita huom. )
- Simpukat ( Pese vasta → Lisätään lopussa. )
- Paprika osiin ( Muista puhdistaa )

- Lämmitä oliiviöljy ( Wok- ) pannulla.
- 2 Valkosipulinkynttä pannulle → Friteeraa kokonaisina → Ota pois.

2.)
- Kana, Chorizo ja Mustekala paistetaan pannulla öljyssä
- Sipuli ja Valkosipuli silputaan
- Paprika reissuun

Kaikki pannulle n. 5 min ajaksi ( Paistetaan ).

3.)
- Hiukan Vettä pannulle ja Riisi sekaan → Höyrystä kunnes lasittuu.

4.)
- Pese Herneet ja Maissit
- Kuori Tomaatit ja tee niistä paloja
Toim.Huom. Helpoin tapa lähteä tomaattia kuorimaan on suorittaa nk. Kalttaus, eli laita tomaatit kylmään veteen kattilaan, kattila levylle ja levy täysille. Ei mene kuin hetki ja tomaatti menettää ihonsa. Itse tosin käytän mieluummin termiä skalpeeraus.
- Tomaattipyree ( ja Kala ) sekoitetaan Paellan alle

- Noin 3 min kuluttua kaadetaan Vesi pannulle ( 0,5 l )
- ja lisätään Herneet ( ja Maissi ).

5.)
MAUSTA (sen muistat) : Suola, Pippuri, Sahrami

6.)
- Ravut asetellaan Paellan päälle
- Simpukat reunoille ( Pienet voi myös sekoittaa )

7.)
- Noin 15min kiehautusta

Ja muista: Älä sekoita → Ravista

Valmista tuli ja äitikin tykkäsi

P.S. Miksi tämä postaus tulee päivän myöhässä?
Koska joka päivä on äitienpäivä.

Suomalaista kulttuurivientiä

2009-04-24T12:24:00.005+03:00

Täällä Pekka Ollula, Berliini.

Vuosi sitten keskustelin suomalaisesta kulttuuriviennistä ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksista, vierrailessani samassa kaupungissa josta nyt parhaillaan kirjoitan. Tuolloin pohdimme miten suomalaista elokuva-alan osaamista olisi järkevintä viedä maailmalle ja vielä siten että aloittelevat ammattilaiset saisivat tasavertaisen mahdollisuuden verrattuna jo alalla työskenteleviin. Tavoitteena oli luoda helposti monistettava konsepti joka mahdollistaisi tekijöille saada töitään kansainvälisesti esille.

Onhan se hienoa että elokuvia maailmalla näytetään, mutta samalla kun elokuvat viedään muille maille vierahille, niin miksemme veisi samalla myös tekijöitä ja antaisi heille mahdollisuutta verkostoitua osallistujien kanssa. Vasara pöytään ja päätös tiskiin – Tekijät mukaan.
Näin voisimme muokata perinteisestä elokuvaillasta kollektiivisen elämyksen elokuvien parissa. Elämyksen joka säilyy muistoissa.

Syksyllä 2008 aloitimme KYKY-tapahtuman työstön täydellä teholla ja kun kaikki oli varmistettu, lähti lehdistötiedote matkaan:

KYKY – A MIXTURE OF FINNISH SHORT FILMS
Suomalaisia lyhytelokuvia esillä Berliinissä

Suomen Saksan-instituutissa Berliinissä esitellään huhtikuun 23. päivä klo 19:00 suomalaista lyhytelokuvaa. Ohjelmassa on kuusi teosta ja keskustelua suomalaisen lyhytelokuvan tulevaisuuden näkymistä ja mahdollisuuksista muun muassa ohjaajien AJ Annilan ja Maria Kaurismäen sekä Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän linjan media-alan opiskelijoiden kanssa.

Esitettävien elokuvien listalla on jo maailmalla mainetta niittäneiden ohjaajien AJ Annilan, Timo Vuorensolan ja Timo Puukon teosten lisäksi lupaavien uusien kykyjen kuten Maria Kaurismäen, Anna-Kaisa Haapalan ja Sanni Rajapolven tuoreimmat lyhytelokuvat. Ensimmäisen kerran toteutettava KYKY on monipuolinen katsaus suomalaisen lyhytelokuvan maailmaan, johon yleisön Berliinin ytimessä on mahdollista tutustua ilmaiseksi.

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Suomen Saksan-instituutin kanssa neljä media-alan opiskelijaa Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakouluista.

Lisätietoa:

www.finnland-institut.de
http://tinyurl.com/c73mc9

Tässä vielä linkki TAMK Taide & Viestinnän blogiin josta löytää tarkempaa kuvausta esitetyistä elokuvista.

Eilen se sitten järjestettiin. Meidän ensimmäinen kansainvälinen tapahtuma ja ilokseni voin sanoa että KYKY oli menestys. Paikanpäälle saapui noin 110 vierasta eikä yksikään poistunut kesken illan. Ohjelmiston monipuolisuudesta saatiin paljon kehuja sekä myös paneelikeskustelusta johon osallistuivat minun lisäkseni ohjaajat AJ Annila, Maria Kaurismäki ja äänisuunnittelija/Säveltäjä Michael Law a.k.a. Miro Laiho.

Yleisö nautti ohjelmistosta, antoi jokaisen elokuvan jälkeen mukavat aplodit ja myös keskustelua lyhytelokuvien ympärille syntyi mukavasti. Tätä voitaneen kutsua jo menestyksekkääksi illaksi. Oli mukava huomata, miten pystyimme luomaan kansainvälisiä kontakteja ja keskustelemaan suomalaisen elokuvan mahdollisuuksista viinilasillisen kera.

Tämän kaltainen projekti mahdollisti suomalaisen kulttuurin esittelyä kansainväliselle yleisölle oikein mukavasti. Saamamme palaute oli positiivista ja odotammekin jo, että pääsisimme viemään lisää suomalaisia lyhytelokuvia maailmalle! Sehän oli yksi päätavoitteistamme tämän projektin tiimoilta. Toivottavasti palaamme Berliiniin taas uusien elokuvien sekä luovien ideoiden kanssa! Mikäli haluat, että elokuvasi saisi näytön paikan myös ulkomailla, niin ota ihmeessä yhteyttä!

P.S. Kuvia tapahtumasta lisätään välittömästi kunhan ne kehityksestä saapuvat. Pysykää tutkalla.

Käsin Kirjoittelua - 2. osa - Final frontier

2009-04-16T19:11:00.004+03:00

Jes. Eli eka kolmeminuuttisen käsis näytti tuolta kuin tuossa edellisessä postauksessa. Kyllästyin kuitenkin ideaani heti kun sain sen valmiiksi. Ajattelin että jos toinen käsis ei synny niin sitten voin vaikka vaihtaa alaa. Alavaihtoehtoja oli vaikka ja mitä.

Aluksi tarvitsi hirveästi pyöritellä ja laittaa pohdintaa paperille, jotta saisi mielen avattua.

"Pyörittelyä:

Aikamatkustaja kuolee menneisyydessä. Voiko ihminen syntyä uudelleen jos kuolee ennen kuin on syntynyt.
BB/IDOLS Hyppii sohvalla. Tuuletin. Kuolema.

Nuoripari menee nuorena naimisiin. HYPPY keski-ikään. Ei mitään yhteistä. Keskustelu keskenään yhtä huutamista ja pään aukomista. Mies pakittaa perheen koiran päälle. Avioero.

Naimisiin meneminen
Mies rakastaa, nainen ei

Mies sitoo solmiota. Lähdössä juhliin. Astuu autoon ja pakittaa naapurin koiran päälle. Huomaa ettei naapurit ole kotona. Laittaa koiran jätesäkkiin ja takakonttiin. Siivoaa (veri)jäljet. Meinaa heittää koiran sillalta. Ohikulkijoita niin paljon ettei pysty. Koira takaisin konttiin. Pääsee juhlapaikalle myöhässä. Naapurin tyttö tulee juhlissa vastaan pienessä hiprakassa. Tyttö on flirttaileva ja kiinnostunut uudesta naapuristaan.

Mies sitoo solmiota ja on lähdössä treffeille. Lähtee autolla hakemaan seuralaistaan. Ajaa matkalla koiran päältä. Paniikissa ja myöhässä heittää koiran takaluukkuun. Pariskunta menee syömään kiinalaiseen ravintolaan. Keskustelu yleisellä tasolla, keskustelu viereisessä pöydässä liittyy koirien syömiseen ja aiheuttaa vaivautuneisuutta treffipöydässä."

Paha sanoa miten noi aukeaa, sillä ne ovat lähinnä muistiinpanoja omista mietteistäni seuraavaan aiheeseen. Voin kyllä avata niitä enemmän, jos haluat.
Ihan hauskoja juttujahan nuo ovat ja oikein maukkaita mahdollisuuksia kuvakerrontaan antavat..Tosin noiden toteutuessa saisin ehkä potkut koulusta, mutta sellaisia ei pidä miettiä.

Sitten päätin heittää rajojen rikkomisen pois, sekä myös "huomatkaa, kun tässä kävelee suuri taitelija" -asenteen. Mitä sitä rajoja rikkomaan vielä kun ei edes tiedä mitä itse laatikon sisältä löytyy. Klassisia tarinankerronan välineitä naftaliinistä esille ja hommiin. Tuotoksena syntyi tällainen hahmotelma:

Nuori poika astuu isänsä kanssa sisään huoltoasemalle

Poika jää pöytään odottamaan kun isä menee tiskille.
Poika katselee ympärilleen.

Harley Davidson kaartaa huoltoaseman eteen.
Nahkamotoristi astuu sisään huoltoasemalle.
Hän astelee pajatson luokse, kaivaa kolikon, asettaa sen koneeseen, hakee asennon, virittää sormensa ja näpäyttää laitetta.

Rekka ajaa huoltoaseman pihaan.
Rekkakuski astuu sisään huoltoasemalle.
Hän astelee pelikoneelle, kaivaa kolikon, hengittää syvään, peittää mahallaan puolet napeista, asettaa panoksen, painaa nappulaa.

Motoristi ja rekkakuski alkavat kisaamaan kumpi on kovempi pelimies.
Eläimellinen taistelu huoltoaseman herruudesta ja alfauroksen tittelistä. Kassaneiti seuraa kiihkeästi.

Isä naurattaa huoltamon kassaneitiä

Kassaneitiä ei enää kiinnosta poikien pelit.
Rekkakuski saa isompia voittoja kun ”tyyliltään” parempi motoristi paiskoo lähinnä vain huteja. Suivaantunut motoristi lyö rekkakuskin voitonmaksu –nappia ja poistuu huoltoasemalta.

Rekkakuski suivaantuu myös, kerää rahat ja lähtee motoristin perään.

Kassaneiti antaa lapun isälle.
Isä saapuu poikansa pöytään.

Paljon uutta tuli opittua ja vanhoja taitoja parannettua. Kiitos Tarja kurssista.

edellisestä tarinasta kehittyi lopulta tällainen 3minuuttisen lyhärin käsis josta kyllä voin sanoa pitäväni.Niille jotka vielä jaksavat lukea niin olkaapa hyvät:

EXT. Valtatie. Päivä.
Isä, Poika.

Isä ja poika ajavat pitkin valtatietä ylemmän keskiluokan autolla. Moottoripyörä ohittaa heidät. Isä ärtyy selvästi, mutta ei kuitenkaan kiroa poikansa läsnä ollessa.

Poika
Isä, mä haluan mopon.

Isä
Tiedetään, mutta kyllä se on parempi ilman. Ne on vaarallisia ja eikä sulla ole edes ikää.

Isä lähtee ohittamaan kuorma-autoa.

EXT. Huoltoaseman piha. Päivä.

Äiti nojaa autoonsa. Isä ja poika kaartavat huoltoaseman pihalle.
Poika juoksee halaamaan äitiänsä. Isä ottaa repun autosta.

Äiti
Missä ihmeessä sitä on taas ryvetty? Eikö isä ole taaskaan käskenyt peseytyä? (Isälle:) Mitä tää taas on?

Isä
Mikä?

Äiti antaa pojalle kympin ja käskee tämän mennä huoltoasemalle odottamaan.

Poika porhaltaa reippaasti huoltoasemalle.

INT. Huoltoasema. Päivä.

Poika astuu sisään huoltoasemalle, joka avautuu täysin uutena maailmana. Poika pysähtyy oven sisäpuolelle ja käy katseellaan läpi paikalla olevat ihmiset, karkkihyllyn, limsakaapin, sekä uhkean kassaneidin.

EXT. Huoltoasema. Päivä

Harley Davidson kaartaa huoltoaseman eteen.

INT. Huoltoasema. Päivä.

Myyjä seuraa epäilevästi, kun Poika tunnustelee karkkihyllyllä jääkiekkokorttipakan reunaa, valitsee yhden ja poimii myös purukumia. Poika kävelee kassalle, maksaa ostoksensa ja saa osakseen halveksivaa palvelua.
Poika istuu pöytään.

Nahkamotoristi kävelee sisään huoltoasemalle.

INT. Huoltoasema. Päivä.

Nahkamotoristi astelee pajatson luokse, kaivaa kolikon, asettaa sen koneeseen, hakee asennon, virittää sormensa ja näpäyttää laitetta.
Rekkakuski tarkkailee tilannetta ja viimeistelee kahvinsa.
Rekkakuski astelee pelikoneelle, kaivaa kolikon, hengittää syvään, peittää mahallaan puolet napeista, asettaa panoksen, painaa nappulaa.

INT. Huoltoaseman pelikoneet. Päivä.

Motoristi ja rekkakuski alkavat kilpailemaan kumpi on kovempi pelimies. Eläimellinen taistelu huoltoaseman herruudesta ja alfauroksen tittelistä. Kassaneiti seuraa kiihkeästi.

Poika katselee tilannetta ihmeissään ja astuu uteliaisuuttaan lähemmäksi pelaajia.

Nahkamotoristi
Mitäs nuori herra?

Rekkakuski
Millai luanailee?

Nahkamotoristi
Liityppä jengiin ja tuu jeesaan. Laitetaan toi Kiitolinja hiljaseks.

Poika astuu lähemmäksi ja Nahkamotoristi tekee hieman tilaa. Poika lyö kolikon lentoon ja Nahkamotoristi lyö keskelle laitteen lasia. Yhteistyöllä he voittavat rekkakuskin. Kassaneiti taputtaa.

EXT. Huoltoasema. Päivä.

Äiti soittaa pihalla torvea (auton)

INT. Huoltoasema. Päivä.

Rekkakuski
Katohan, mahtaiskohan tolta lähtee yks Lontoon puhelu?

Nahkamotoristi
Varmasti. (Pojalle:) Tuttuja?

Poika
Joo se on mun äiti. Mun pitää varmaan mennä.

Nahkamotoristi
Harmi. Just kun päästiin voiton makuun. No mut, kohti rikkaampaa huomista.

Nahkamotoristi ja poika paiskaavat kättä. Nahkamotoristi antaa pojalle puolet voitetuista kolikoista.

Poika ja rekkakuski kättelevät

Poika
Parempi onni ensikerralla.

Poika nyökkää kassaneidille ja porhaltaa äitinsä autoon.

INT. Äidin auto. Päivä.
Äiti, Poika.

Äiti
No mitä löytyi?

Poika
Eipä oikein mitään.

Äiti
Joo. Noi pienet asemat on vähän sellaisia tylsiä.

Poika
Äiti, mä haluaisin moottoripyörän.

Äiti
Millaisen?

Poika
Harrikan. Sit pitäis hoitaa yks Lontoon puhelu.

Äiti
Jaahas, no eiköhän ne onnistu.

FADE TO COLOR BETWEEN GREEN AND ORRANGE IN SPECTRUM

Käsin Kirjoittelua - 1. osa - New Hope

2009-04-15T17:16:00.006+03:00

Käsikirjoituskurssin viimeinen kontaktipäivä omalta osaltani vierähti tänään mukavasti mukavassa JYPiii–huumassa. Kurssilta irtosi hyvää nostetta käsikirjoittamiseen, niiden lukemiseen, analysointiin ja kehittämiseen. Kohtausten rakennuksesta lähdettiin liikkeelle ja meninpä sen jopa blogissa julkaisemaan. Muistattekos? No virkistykseksi: Käsikirjoitus Workshop.

Ohjaaja/käsikirjoittaja Arto Koskisen organisoimalla kurssilla tukena, vetäjänä ja sparraajana toimi käsikirjoittaja Tarja Kylmä. Lainataanpa hieman internettejä:

"Sparraajasi kanssa voit luottamuksellisesti pallotella ideoitasi ja simuloida toimintavaihtoehtoja. Sparraaja on rinnallasi kun harjoitat kykyjäsi tai tutkit aikaisempia ratkaisujasi ja niiden seurauksia. Johtaja, joka voi kokea olevansa uskottava itsensä edessä, on sitä myös työtovereilleen. Tästä syntyy luottamus, joka on toimivan yhteistyön edellytys.

Tämän mahdollisuuden ovat löytäneet jo monet menestyvät johtajat USA:ssa ja Pohjoismaissa Suomi mukaan lukien."

Amerikassa! Menestyneet johtajat! Onneksi tällainen mahdollisuus tarjoiltiin tarjottimella myös meille TTVOlaisille. Typeriä ideoitakin pystyi siihen asti heittelemään kunnes taas muisti etteihän typeriä ideoita edes ole. Ideoita on muutenkin aina hyvä heitellä menemään, koska vastareaktiot saavat näkemään asiat uudessa valossa. Jokaisella kerralla pääsee myös tarkastelemaan valaisua vaihtanutta kohdetta uudesta näkö-/kuvakulmasta. Idea kehittyy ja tekee mielessä tilaa uusille oivalluksille. Liikaa kun pihtaa niin hyvät ajatukset painuvat unholaan eivätkä saa koskaan mahdollisuutta. Samalla ne täyttävät mielen, jolloin uusille oivalluksille ei tahdo löytyä tilaa – While Jesus is saving, I'm spending – St. Vincenttiä lainatakseni.

Practice what you preach. Olkaapa siis hyvät ja tutustukaa tuotoksiini tämän workshopin puitteissa, ja muistakaa pitää kädet peiton päällä koko matkanne ajan.

Alussa oli pohdittava ja pohdittava. Tutkittava ja varastettava useasta paikasta. Varastetaan tähän lainaus eräässä kirjassa olevasta lainauksesta:

"Lopeta."
Kurt Vonnegut kysyttäessä parasta saamaansa kirjoittamisneuvoa.

Mainitaan nyt kirjakin, koska se on aika mainio. Opus tunnetaan nimellä: "Elokuvan runousoppia *** Käsikirjoittamisen syventävät tiedot". Kirja sisältää paljon hyviä tajunnan laajentamiseen keskittyviä harjotteita, sekä runsaasti esimerkkejä tutuista ja tuntemattomista tuotannoisa. Ja katsokaa. Kustantaja LIKE myy kirjaa verkkokaupassaan varsin mukavalla alennuksella. Menkää ja ostakaa.

Ennen kuin kurssi ja kirjoittaminen virallisesti alkoi, piti jokaisen lähettää postilla oma ideansa 3-minuuttisesta fiktiosta Tarjalle. Näin hänelle kirjoitin 9. Maaliskuuta 2009 klo 19.25

"Tervehdys ja anteeksi postin myöhästyminen, Filkkarit suorastaan veivät mennessään.

Käsikirjoituskurssinne yhteydessä olen ajattelut toteuttaa aikaa ja myöhästymistä käsittelevän käsikirjoituksen.

Pääväittämänä olen muodostellut ajatusta siitä miten myöhästyminen on varastamista. Lisää aikaa itselle voi riistää sitä toiselta pois hyvinkin merkittävästi.

Kolmeminuuttisten kanssa haluaisin myös kokeilla ja rikkoa kerronnallisia rajoja jakamalla kuvan pystysuunnassa useaan kenttään. Näin voidaan seurata monta samanaikaista tapahtumaa ja nähdä näiden suorat vaikutukset toisiinsa.

Tämä taitaa olla hieman lyhyt vastaus, mutta kuitenkin tarinaa paperilla ja päässäni kehittävä.

Huomiseen,
Pekka Ollula"

Työkaluja, kehitysvälineitä ja ehdotuksia miten aihetta kannattaa käsitellä sateli runsaasti.
Lopputuloksena syntyi seuraava teksti. Älä huoli, se ei ole oranssi.

Outoja merkintöjä:INT/EXT: tämä tarkoittaa kohtauksen lokaatiota. Jos kohtaus sijoittuu sisätilaan, merkataan INT (”interior”, sisätila). Jos kohtaus tapahtuu ulkona, merkataan kohtauksen alkuun EXT (”exterior”, tapahtuu ulkona). Tämän jälkeen tulee tulee varsinainen lokaatio.

Lisää perusteita voit lukea vaikka täältä. Mutta nyt se alkaa. Puhelimet äänettömälle.

1. INT. ASUNTO. KESKIPÄIVÄ.
JUSSI

JUSSI herää puhelimen soittoääneen. Hän ei kuitenkaan vastaa puhelimeen vaan kiroaa ääneen ja painelee suihkuun.
JUSSI pukeutuu kun puhelin soi uudestaan. Hän avaa keittiön ikkunan ja työntää päänsä ulos ennen vastaamista. Tuuli ja liikennevalojen piipitys täyttää tilan.

JUSSI
Ihan just siellä.. Joo sori meni vähän säädöks..
tässä Pub Ruusun kohdalla.. ihan sekka, mo

JUSSI lopettaa puhelun vetää päänsä takaisin keittiöön ja sulkee ikkunan. Katuäänet vaimenee. JUSSI avaa jääkaapin, ottaa huikan tuopista ja laittaa sen takaisin. JUSSI poistuu asunnosta.

2. EXT. KAHVILAN EDUSTA. KESKIPÄIVÄ.
HARRI, JUSSI

HARRI puhuu kännykkään kahvilan edustalla.

HARRI
Moi, missä oot?..Mut sunhan pitäis olla jo..Joo ei se mitään, mullakin itse asiassa kestää hetken ku se saatanan hinaaja on taas myöhässä..No en tiä.. Toivottavasti tulee nyt kuitenkin nopee et ehin siihen bussiin.

JUSSI saapuu rennosti paikalle. HARRI lopettaa puhelun.

JUSSI
Hola!

HARRI
Mikä vittu sulla taas kesti!? Meidän piti nähdä joku tunti sitten. Aina kans saatana.

JUSSI
Lopetas nyt. Mähän teen tässä sulle palvelusta. Luulis jätkän olevan kiitollinen.

HARRI
No joo joo, mut itehän sä oot massia vailla.

JUSSI
Puutteensa kullakin. Onks sulla se mitä sovittiin?

HARRI antaa vaivihkaa JUSSILLE setelit. JUSSI ottaa tupakan ja nakkaa HARRIA tupakka-askilla, joka tippuu maahan. HARRI poimii askin nopeasti ja katsoo sen sisään.

HARRI
Vitun jees.

JUSSI
Loppuhan se marina.

HARRI
Joo sori. Kiitti tästä Mut hei, Nyt mun pitää juosta missaan kohta mun kyydin.

JUSSI
Ok. Soittele ku tuut bäkkiin ja
älä sit myrkytä ittees.

HARRI lähtee juoksemaan. JUSSI jää polttamaan tupakkaa loppuun kahvilan eteen.

3. EXT. KATU. KESKIPÄIVÄ. KLO 12.25
HARRI

HARRI juoksee raskaasti hengittäen ja vilkaisee kelloaan kiroten. HARRILLA on niin kova kiire että hän juoksee epähuomiossaan päin punaisia. Mopoauto on ajaa HARRIN päälle, mutta saa väistettyä vasemmalle. HARRI jähmettyy. Ylinopeutta vastaantuleva Citymaasturi on törmätä mopoautoon, mutta onnistuu väistämään jalkakäytävän puolelle jossa joukko päiväkotilaisia marssivat keltaisissa liiveissään kohti tuntematonta.

4. EXT. KAHVILA.
JUSSI

JUSSI katselee ulos kahvilasta teetä siemaillen. JUSSIn puhelin soi.

JUSSI
No Moi! .. Ainiin. Hei sori mä ihan unohdin..Millon se oli? .. Ai nyt. No mä tuun heti.. Vähän kyllä myöhästyn mut en paljoo. Jep. Lähen heti, mo.

JUSSI lopettaa puhelun muttei nouse pöydästään. Ottaa huikan teetä ja avaa iltalehden.

Kostuketta rairuoholle

2009-04-10T00:27:00.008+03:00

Pääsiäisen kunniaksi ajattelin julkaista jokaisen kotibaarimikon iloksi muutaman drinkkireseptin.

Kyseessä on juomat jotka drinkkimestari Juuso Viira kehitti Murhamysteerin ensi-iltaa varten. Jokaisella kunnianhimoisella tuotannollahan on tietenkin oma nimikkojuomansa aina enskassa tarjolla, joten pitihän meilläkin olla. Tapojemme mukaisesti päätettiin vetää homma kuitenkin hieman yli ja tilattiin jokaiselle henkilöhahmollemme omat juomat. Kuvat saa isommaksi kun niitä hiirellä klikkaa..

Pahoitteluni kaikille jotka viettävät tipatonta pääsiäistä, sillä listalla olevat juomat sisältävät sitä alkoholiksi kutsuttavaa myrkkyä jokainen. Alkoholitonta vaihtoehtoa etsiville voisin suositella lämmikkeeksi esimerkiksi kahvia. Muistakaa kuitenkin että kahvin on oltava mustaa kuin helvetti, vahvaa kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus. Aivan kuten se turkkilainen sananlasku opettaa.

Tarkemmat ohjeet:

Lyydia
Kuoli konjakkia juotuaan, Punainen kuvaa kuolemaa(veri), Angostura myrkkyä (muutama tippa oudosta pullosta).

2cl Konjakkia
1cl Grenadiinia
2cl Sitruunamehu
3-4 Tippaa Angosturaa
Splash Soodaa
Ravistetaan
Lasi:KUOHUVIINILASI
Koriste:Sitruunan viipale ja/tai kirsikka

Kaarlo
"Perus viina (maualla) perus äijälle,
Mustikka (mustasukkasuus, Katkeruus), synkkä väri"

Lusikallinen mustikoita pohjalle ja murskaa ne.
Jäitä
4cl Vanilia vodka
Ananasmehua1/3 ja karpalo 2/3
Ravistetaan (pikku tini)
Lasi:grogi

Greeta
"Katkera,voimakas,vihertävä tahto"

2cl Gin
2cl Sour apple
2cl Limemehu
1cl Sokeriliemi
Jäämurskaa
Ravistetaan
Lasi:Cocktail

Kristian
"Viettelevä, komea ja tulinen rakastaja"

2cl Vanilia vodka
2cl Minttuviinaa (mieluiten kylmässä)
1 Tippa tabascoa.
Lasi: Shottilasi

Rakennetaan shottilasiin (minttu pohjalle,koska enemmän sokeria) ja lopuksi tiputetaan tippa tabascoa joka valuu juoman keskelle.

Viola
"Tyttömäinen väri,Makeahko"

2cl 43 Cuorenta Y Tres likööriä (galliano käy)
2cl Kahlua (tai joku kahvilikööri)
2cl kerma
1cl Grenadiinia
4cl Karpalomehu
Ravistetaan
Lasi:Cocktail
Koriste:Kirsikka

Kaalimaan kakara

2009-04-02T18:38:00.004+03:00

Ennen kuin kämppis suuntaa vihreämmille laitumille niin ajattelin valmistaa hieman perinteikästä suomalaista ruokaa eli kaalilaatikkoa. Resepti on äidiltä opittu ja lopputuote on taivaallisen hyvää. Kokeilkaa kotona tai tulkaa maistamaan.

Kaupasta tarvitset: Yhden kaalin joka on hieman päätäsi pienempi, 2dl ruokakermaa, basmatiriisiä, 800g jauhelihaa, valkosipulia, siirappia, sipulia, oliiviöljyä, lihaliemikuutioita ja mausteita.

Kotona pitää ensiksi laittaa tietenkin musiikkia soimaan, sillä ruoanlaittohan on varsin aistikasta puuhaa. Musiikin voit valita itse. Alkuvalmistelut kannattaa hoitaa kerralla kuntoon, niin ei tarvitse sählätä.

Suikaloi kaali, 2-3 sipulia ja 3-4 valkosipulin kynttä. Voitele myös vuoka jo nyt ja valmista lihalientä heittämällä yksi kuutio noin puoleen litraan lämmintä vettä sekoitellen (Mikro hoitaa homman helposti puolestasi).

1. Kaiva iso kattila hellalle ja laita siihen noin 2dl vettä pohjalle sekä reippaasti suolaa. Levyn voit laittaa vaikka kolmoselle. (itselläni on käytössä 7 litran mörssäri)

2. Heitä kaalisuikaleet kattilaan. Kansi päälle ja välillä voit hieman sekoitella.

3. Ruskista ja mausta jauheliha. Heitä sipulit/valkosipulit jauhelihan joukoon.
Mausteita voit varioida haluamallasi tavalla. Itse laitoin tällä kertaa mustapippuria, currya, chiliä, tabascoa, suolaa ja soijaa.

4. Lämmitä uuni 175°C -lämpöiseksi.

5. Sekoita jauheliha kattilaan kaalin joukoon.
Lisää pari desiä basmatiriisiä.
Lisää kerma.
Lisää lihalientä, mutta varo ettet laita sitä liikaa ja vesitä koko komeuttasi.
Lisää noin desi siirappia. Tämä on se varsinainen taika-aines.

6. Kaada seos vuokaan ja lisää lihalientä jos tarvetta.

7. Laita vuoka uuniin tunniksi.

8. Tunnin kuluttua ota vuoka pois uunista ja anna vetäytyä vähintään vartti.

Sitten vain kaalilaatikkoa lautaselle ja kylkeen hieman puolukkahilloa.

Bon appétit!

Ilmapalloeläimiä!

2009-03-31T17:09:00.002+03:00

Kyllä sitä lapsena syletti kun pellet väänsi ilmapalloeläimiä ja omat yritykset päättyivät aina miltei alkuräjähdykseen. Vaan eipä syletä enää! Kiitos veikeän aikamme!

IDEO Toy Labs Balloonimals from IDEO on Vimeo.

Näillä ohjeilla Facebook kunnolliseksi

2009-03-31T15:46:00.012+03:00

Tympäännyin tänään lopullisesti siihen että missaan FB-ystävieni synttärit ja tökkäilyt, koska uusi hieno Highlights-osio peittää alleen kaiken ja saastuttaa mieleni turhalla spämmillä. Vanhana velhona päätin tehdä asialle jotain ja nuorena koijarina päätin jakaa toimintaohjeet kanssasi. Muista kuitenkin etten ota vastuuta jos onnistut selaimesi tuhoamaan. Itselläni homma toimii kuitenkin täydellisesti ja kyllä sinäkin onnistut kunhan vain itseesi luotat!

Näin saat tehtyä stalkkailuun käyttämästäsi ajasta hieman miellyttävämpää:

1. Mene ensiksi osoitteeseen https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/2108
ja asenna sieltä koneeseesi Stylish 0.5.9 (asennuksen jälkeen selain on käynnistettävä uudelleen).

2. Seuraavaksi suuntaa osoitteeseen http://userstyles.org/styles/15902 ja asenna tyyli lisäpalikkaasi:

3. Klikkaamalla kohtaa "Load into Stylish" aukeaa tällainen ikkuna (jätä ikkuna vielä auki ja siirry seuraavaan kohtaan.):

4. Klikkaa tekstikenttää ja valitse kaikki painamalla "ctrl/omppu + A" ja sitten rohkeasti delete. Kopioi tämän alapuolelta löytyvä vihreä koodi ja liitä se tekstikenttään.
Paina tämän jälkeen "Save".

/* * Author: oilyflutesalad * Created: 15th March 2009 * * Description: * Removes the highlights panel, sidebar ads and the * left filters panel from the new Facebook homepage, * expanding the news stream to fill the space. * * Last updates: * [25/03/09] Added some code to remove ads - thanks Jonathon * Fixed the "ignore button" by moving it to the bottom. */ @namespace url(http://www.w3.org/1999/xhtml); @-moz-document domain("facebook.com") { /* Remove the highlights */ .UIHotStream { display: none !important; } /* Reposition the "ignore" button to the bottom-right */ .UIIntentionalStory_Body .stream_unfollow { float:right !important; position:absolute !important; right:5px !important; bottom:2px !important; top: auto !important; } /* Remove Ads on Wall page */ #sidebar_ads div { display:none; } }

5. Noin. Nyt on uusiutuneen Facebookin käyttö jo hieman tehostunut. Ihmisiä joita rakastat tai vihaat on kuitenkin melko hankala edelleen seurata. Mennäänpä siis etusivulta löytyvään kohtaan "FRIENDS".

6. Sitten valitset kohdan "Make a New List" ja alat törkeästi lajittelemaan ystäviäsi. Näin vältyt sekavalta newsfeediltä. Lajittelun jälkeen voit klikata Etusivulla ryhmää jota haluat tarkastella ja tällöin pelkästään ryhmäläiset näkyvät newsfeedissäsi. Pienen vaivan jälkeen Facebook näyttää taas hieman valoisammalta paikalta luopua vapaaehtoisesti yksityisyydestään.

Helpompaa elämää!

Missä mennään

2009-03-30T22:03:00.004+03:00

Tänään olen hoidellut blogailun, tapailun, ruokailun ja samoilun Scandic Tampere Cityssä. Kiitoksena loistavasta palvelusta ja mukavasta ympäristöstä ajattelin läväyttää blogipostauksella.

Elikkä siis rautatieasemaa vastapäätä löytyy katutasosta viiden ***** ravintola nimeltään Piazza Foodfactory & Bar. Ilmapiiri tiloissa on rento ja viihtyisä. Henkilökunta on ammattitaitoisia ja äärimmäisen mukavia persoonia täynnä. Tunnelma ei siis jätä kertakaikkiaan ketään kylmäksi. Lisäksi Scandic on uusinut juuri ruokalistansa joka eroaa perinteisistä hotellilistoista kuin kossu kiljusta. Suosittelen erityisesti maistamaan katkarapuwokkia, halloumisalaattia tai grillattua karitsan paahtopaistia. Laatu hivelee taivaita vaikka hinnat eivät päätä huimaa. Kannattaa tulla käymään!

Töitä tarjottimella

2009-03-30T21:39:00.005+03:00

Tekevä etsii edelleen töitä,

Tehtävä:

Tee työhakemus.
Etsi oman alasi työpaikkailmoitus käyttämällä jotakin työnhaun kanavaa, kuten esimerkiksi sanomalehtiä, alan lehtiä, Jobstepia, työministeriön internet-sivuja, yritysten internet-sivuja tai henkilökohtaisia verkostojasi. Vastaa ilmoitukseen kirjoittamalla sekä hakemus että ansioluettelo. Kiinnitä erityisesti huomiota ilmoituksen lukemiseen ja siihen, että hakemuksessasi vastaat juuri kyseiseen tehtävään.

Haku päällä

Työpaikan hakeminen, siinäpä vasta melkoinen prosessi. Kovasti pitäisi verkossa seilata ja lehtiä lukea ilmoituksia metsästäen. Usein haaveillaan paremmasta työpaikasta ja paremmasta palkasta. Töitä tehdään kun niin on tapana ja kyllähän niitä hyvä on tehdä. Kannattaisi kuitenkin miettiä mitä töitä haluaa tehdä ja miksi.

En väitä että perinteisiä reittejä pitkin onnen löytäminen olisi mahdotonta, mutta itse suosisin mieluummin ns. pimeitä markkinoita. Löytämällä työnantajan todellisen tarpeen voi löytää itselleen sen tavoitellun unelmaduunin. Tietenkin hakuun laitettuihin virkoihin on olemassa tarve, mutta haku on päällä siksi että sopivaa työntekijää ei onnistuttu löytämään etukäteen.

Otetaan esimerkki.

Kuvitteellinen henkilö nimeltään Juhani Mustonen haluaisi oikein kovasti työskennellä tuotantoyhtiössä. Hän on pitkään kouluttautunut ja tehnyt paljon erilaisia hommia sieltä sun täältä. Juhanilla on hyvä elämänhallinta ja hän tulee ihan kivasti toimeen. Joka ilta hän selaa läpi työpaikkailmoituksia ja odottaa sopivan pestin tulevan kohdalle jotta voisi laittaa hakemuksen menemään ja unelmansa saavuttaa. Päivät kuluvat ja töitä tulee aina silloin tällöin tarjolle, mutta kilpailu on kovaa ja aina joku muu valitaan tehtävään. Juhani masentuu, ahdistuu ja tulee kyyniseksi. Lopulta hän toivottavasti löytää elämälleen suunnan ja pelastuu.

Todellinen Juhani Mustonen aikoo työskennellä tuotantoyhtiössä oikein kovasti. Hän on pitkään kouluttautunut ja tehnyt paljon erilaisia hommia sieltä sun täältä. Juhanilla on hyvä elämänhallinta ja hän tulee ihan kivasti toimeen. Hän ottaa selvää alalla toimivista yhtiöstä ja selvittää mitkä niistä ovat sellaisia jotka kohtaavat hänen tavoitteidensa kanssa. Hän ottaa suoraan yhteyttä yrityksiin jotka häntä kiinnostavat ja tutustuu firmassa työskenteleviin. Nopeammin kuin huomaammekaan on Juhani luomassa uraa josta hän on oikeasti kiinnostunut.

Moni lähtee tekemään asioita automaattisesti totutun mallin mukaisesti, ilman että sen enempää miettii vaihtoehtoisia reittejä. Haluaisinkin kannustaa kaikkia kokeilemaan persoonattomien sähköpostitiedustelujen sijaan vaikka soittamista yrityksiin joissa kiinnostaisi työskennellä. Yksityisyrittäjänä halusin tuoda tämän näkökulman esille.

Onnea työnhakuun!

Kuin Koira Veräjästä

2009-03-30T21:31:00.003+03:00

Portfolio2 kurssi jatkuu ja tänään ollaan hakemassa töitä tekevälle,

Tehtävä:

Kirjoita tiivis raportti ura-/rekrytointitapahtumasta. Kirjoittaessasi voit miettiä seuraavia kysymyksiä:

* mitä havintoja teit tapahtumassa
* minkälaisia kokemuksia tapahtuma sinussa herätti
* miten hyödytti sinua esim. miten lähestyit työnantajia
* minkälaisia uusia näkökulmia tapahtuma avasi?
Tehtävän palautus yhtenä tiedostona 31.3.2009 mennessä.

Portti auki

Vierailin PORTTI-työelämään tapahtumassa vuoden 2007 joulukuussa hakemassa suoraa kontaktia firmojen edustajiin. Vuosi sitten tapahtuma oli suunnattu selvästi tai ainakin puolivahingossa enemmän Teiskontiellä opiskeleville oppijoille. Tämän vuotuinen oli puolestaan jo askel parempaan suuntaan ja jotain kaikille meininkiin.

Tapahtumissa vierailu on aina kannattavaa sillä niistä jää väistämättä aina jotain käteen. Pystyt murskaamaan omia ennakkoluulojasi eri firmoja kohtaan tai vastaavasti vahvistamaan niitä. Paljon porukkaa saman katon alla avaa väistämättä joitain ovia. Ehkä se johtuu siitä yhteisestä kokemuksesta jonka väistämättä jakaa, kun kotoaan poistuu. Samalla tulee myös oppineeksi jotain.

Tapahtumasta riippumatta kannattaa paikalla olevat näytteilleasettajat selvittää aina etukäteen, kuten myös mitä luentoja järjestetään. Näin välttyy ylimääräiseltä arpomiselta ja saa rajatun aikansa käytettyä mahdollisimman tehokkaasti.
Itse soittelin läpi etukäteen minua kiinnostaneet tahot ja sovin tulevani moikkaamaan tällä ja tällä asialla. Homma kannatti ja keskusteluita ei enää tarvinnut lähteä alustamaan, koska olin jo ”vanha tuttu”. Kannattaa aina pyrkiä tekemään edustajille tapaamisesi mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi tilanteeksi. Kaikki messuedustajat eivät aina ole tilanteestaan kovinkaan innoissaan. Samalla helpotat myös omaa kynnystäsi lähestyä yrityksiä.

I <3 TRE

2009-03-30T17:20:00.003+03:00

Tampere on kyllä kaupunkina loistava. Kaupunkia ja sen asukkaita voi kuvailla yhdellä sanalla ja se sana on kaunis. Maailmalla matkatessa sitä välillä päivittelee että miksei kotona tehdä asioita kuten omasta mielestä olisi järkevää ja päinvastoin. Tampere on tällä sektorilla mukava poikkeus. Jokaisena päivänä voi nähdä uuden kehityksen innovatiivisia tuulahduksia arkisissa maisemissa. Täällä asiat ovat kuin pitääkin ja vielä jopa kehittyvät entistä paremmaksi.
Tervetuloa Manseen!

Kasvun paikka

2009-03-30T00:05:00.003+03:00

Vuorossa on jälleen opintoihin sisältyvää pohdiskelua ja asioiden itselleen avaamista. Hieman alkaa jo väsyttämään ja dediskin meni jo yhdeksän minuuttia sitten. Mutta heitetään hookilla koriin.

Tehtävä: Asiantuntijaksi kehityminen.
Pohdi ja selvitä itsellesi seuraavat asiat:

Mitä sellaista erityisosaamista sinulla on, että voit kehittyä alasi asiantuntijaksi?

Millaisia kompetensseja oman koulutusohjelmasi tukee/edellyttää? Mitä näistä kompetensseista tulevat mahdolliset työnantajasi arvostavat ja painottavat?

Mitä vaaditaan, että asiantuntijuutesi kehittyy edelleen? Lisäkoulutusta, työkokemusta, elämänkokemusta jne.?

Ja sit mennään:

Moniosaajasta asiantuntijaksi

Olen kouluttautunut määrätietoisesti jo pitkään. Tavoitteenani on ollut hankkia laaja-alaista osaamista median, viestinnän ja kulttuurin kentältä. Voin ilokseni sanoa pysyneeni tavoitteessani hyvin ja myös jossain määrin saavuttaneeni sen. Ennen hakeutumista jatko-opintoihin minulle oli jo selvää, että nyt on aika erikoistua. Monessa paikassa opetuksena tarjottiin vain viestinnänkoulutusta korkeakoulutasoisesti. Perusteita sieltä täältä ja tuolta. Ei napannut ja siksi hakeuduin TTVO:n suojiin.

Kiinnostus kokonaiskuvaan oli kasvanut kasvamistaan kerätessäni osaamista eri kentiltä. Oli mielenkiintoista ja samalla myös ikävää huomata kuinka paketin hahmottaminen tai sen kasassa pitäminen tuotti valtaosalle ongelmia, toisille hieman isompia ja toisille hieman pienempiä. Tuottaminen alkoi kiinnostaa ja sisällön todellinen pohtiminen sekä rakentaminen. Tietyllätapaa irtaannuin ruumistaani sillä enää en halunnut olla pieni pala valmistavaa koneistoa. Halusin kuulua ryhmään joka pohtii millaisella koneistolla asioita kannattaisi valmistaa ja mitä sillä koneella oikein valmistetaan. Löysin luovan ajattelun. Luovuus oli kukkinut minussa jo pitkään, mutta mielestäni aivan tasan yhtä paljon kuin kaikissa muissakin. Ja näin uskon edelleen. Kaikki ovat luovia. Ihmiset eivät vain viitsi myöntää sitä kovin herkästi, sillä jos sanoo ääneen olevansa luova niin valittettavan usein yhteisö sanoo höpöhöpö, kun sen toivoisi sanovan: "No kuule mutta niinpä oletkin".

Toisten auttaminen ja arvostaminen on ollut minulle tärkeä asia koko elämäni – Kiitos äiti ja isä. Tämä meinataan herkästi unohtaa kun jatkuvasti pyritään entistä tehokkaampaan ja tuloksellisempaan toimintaan. Ihmisistä tulee kauppatavaraa ja työyhteisöstä muodostuu edellämainitsemani (kylmä) koneisto. Robotin korvatessa ihmisen kuolee samalla jotain elintärkeää, kuten esimerkiksi luovuus. Minulla on halu kehittyä luovan ajattelun ja kehityksen asiantuntijaksi. Jotta voisin saavuttaa tämän pisteen täytyy minun kerätä lisää kokemusta mahdollisimman laajalta. Tarvitsen näkemystä ja omakohtaista kokemusta siitä millaista on toimia eri ammateissa aina ojankaivamisesta laadukkaan ravintolan salipäällikkönä toimimiseen. Tarvitsen lisää oppia asioista jotka minua kiinnosta ja asioista jotka eivät kiinnosta, vielä. Tarvitsen elämänkokemusta jotta pystyn kriittisesti arvioimaan omaa toimintaani ja jotta voisin tarkastella asioita mahdollisimman analyyttisesti. Lisäksi minun pitää lukea paljon ja ihan kaikkea, Saku Tuomista lainatakseni. Minun täytyy myös pyrkiä ravistelemaan pois päästäni ennenaikaisten mielipiteiden muodostamista ennen kuin olen asiaa hieman tutkinut ja ihmetellyt. Matkustaa minun täytyy ja paljon ihmisiä tavata. Mitä enemmän näkee elämää sitä enemmän sitä oppii arvostamaan. Kun työskentelet tarpeeksi intohimosi parissa niin kehityt väistämättä alasi asiantuntijaksi. Ainakin näin haluan uskoa. Uskon myös että TTVO on jo nyt toiminut minulle hyvänä kasvupaikkana, kunhan muistan etten jää liikaa jumittamaan paikoilleen. Eli ei muuta kuin vaihtosuunnitelmaa kynäilemään tai öljyväreillä maalaamaan.

Päätetään tämä tarinointi vaikka Kari Peitsamon sanoihin, sillä ne tuntuvat nyt jotenkin mieleeni sopivan.

- On tärkeää että taiteilijat tekevät välillä myös ns. tavallista työtä, mielellään ruumiillista. -

Naiset Meksikoon!

2009-03-29T20:02:00.005+03:00

On se mukava viettää sunnuntaipäivää ja katsella ulos ikkunasta rauhallisin mielin. Kukaan ei häiritse, mieli on seesteinen ja naapuritkaan eivät melua. Mutta ootas vain jos sähköistä postiasi alat kopeloimaan. Välittömästi on joku kantakapakoistasi provosoimassa ja huutamassa että nyt pitäisi lähteä uusintakierrokselle, sillä tänään olisi hövelimpää lihaa liikkeellä.

Ei siinä mitään. Niin olen kuullut että näin se mahdollisesti on ja pakkohan baarien on asiakkaita houkutella, jotta hengissä pysyvät. Siispä menkää, kokekaa ja kertokaa. Tänään minulle kuitenkin selvisi että eräs Tampereen ravintoloiden parhaimmistoon kuuluva taho on erehtynyt sukupuolestani. Kyseessä on Love Hotellin nurkilta löytyvä Tabu.

Tabu järjestää satunnaisesti kaikkia mukavia iltamia ja arkenakin talosta löytyy laadukkaat tuotteet huokeaan hintaan. Sähköpostilistoilla kun majailee niin ainakin tietää mitä Tabussa tapahtuu. Tabulla on myös Facebook ryhmä joka mukavasti lähettää henkilökohtaiselta tuntuvia kutsuja bileisiinsä, kertoo tarjouksistaan ja on ns. "ihmistä lähellä".

Viime aikoina olen satunnaisin väliajoin päivitellyt miten laatu tuntuu tasaisesti heikkenevän kaikkialla. Asiat tehdään vähän sinnepäin, säästetään väärästä päästä, hutiloidaan, väitetään että säästetään vaikka oikeasti tuhlataan kahta kauhiammin, mikään ei kiinnosta. Asioita tehdään, mutta tehtyjä asioita ei ajatella ennen eikä jälkeen.

Näinä hektisinä aikoina kun "aika on rahaa" tämän huomaa helposti ihmisten viestinnästä. Posteja lähtellään ja kirjoitellaan koska tällä välineellä minä olen kuullut että minun täytyy viestiä. Lisäksi olen kuullut että tämä viestitysmuoto on sairaan nopee ja tehokas. Sehän tarkoittaa siis sitä että 'lähetä' nappia painamalla ei mene kuin tovi ja järjetön kasa massia ilmestyy taskuuni. Valitettavan usein tässä käy kuitenkin niin että vauhti ja näennäinen tehokkuus sokaisee viestin lähettäjän täysin. Vastaanottajan tai yritysviestinnän ajatteluun ei jää aikaa.

Ja tässä kohtaa koko homma kosahtaa kuin finanssijärjestelmä. Mittakaava tosin on pienempi, mutta ei saa välinpitämättömästi suhtautua. Jokainen on laulun arvoinen ja pienestä ne tornitkin sortuivat.

Otetaanpa malliesimerkki Tabun sähköpostiviestistä:

from Esperanza <>
to @
date 29 March 2009 19:42
subject Kutsu kaikille naisille!

hide details 19:42 (31 minutes ago)
Reply

Hei!

Tervetuloa kuntokeskus Lady Linen, Ravintola Esperanzan ja Tabun yhdessä järjestämään liikunnalliseen, ohjelmalliseen ja herkulliseen lauantai-iltaan.

Ohessa kutsu! Tilaisuus on tarkoitettu vain naisille!

Ilmottaudu pian!

Mukava viestihän tuo oli ja kiva että myös tyttöjeniltoja jaksetaan järjestää. Tästä hyvästä tarkoitusperästä huolimatta – Kosh, sanoi RAY.

Muutama huomio jotka oltaisiin voitu ajatella ennen viestin lähetystä:

- Kenelle me olemme lähettämässä tätä viestiä?
- Miten saisimme luotua yhteiseltä jutulta tuntuvan tapahtuman helpoimmin?
- Mikä olisi tehokkain tapa kehottaa miehiä ehdottamaan vapaailtaa vaimoilleen?

Näitä varmasti ajateltiin, mutta ei kovin pitkälle.
Lisäkysymyksinä olisi voinut olla esim.

- Kun lähetämme tämän (naisille suunnatun) viestin kaikille niin miten muut (ei-naiset) siihen suhtautuvat?
- Mitä jos listallamme on ryhmä naistenvihaajia? Voivatkohan he hermostua niin paljon että tulevat pilaamaan koko illan?
- Olisikohan tehokkaampaa jos tehtäisiin tästä sellainen "tyttöjen juttu" ja kehotettaisiin olemaan kertomatta miehille? etc.. etc..

Ei tämä nyt hirveän vakavaa ole mutta kannattaa kuitenkin vähän miettiä. Jutussa on se riski että huolimattomuus jää päälle ja sitten joskus saattaa kosahtaa oikein kunnolla.

Ikävän harmillisesti oma "Kaveri pyysi baariin" -illuusioni murtui tähän viestiin. Eipä se auta kuin mennä vierailulle ja läväyttää kivi tiskiin tai jotain..

Virheitä sattuu meille jokaiselle ja sähköpostiviestinnässä tavat joilla asioita ilmaistaan saattavat nostaa pienetkin asiat mielettömiin mittasuhteisiin kärpäsestä härkänen malliin. Kun lumipallon viskaa kivillä höystettynä takaisin niin kohta ammutaankin jo kivääreillä ja siinä ei sitten enää edes muisteta miksi soditaan.

Laitetaanpa siis tasapuolisuuden nimissä kutsu kuitenkin näkyviin, jotta blogini naiset voivat fiestaan osallistua. Kutsun saa isommaksi sitä klikkaamalla.

Menkää Tabuun –Siellä on kivaa!

We don't need no education

2009-03-29T18:25:00.007+03:00

Meillä on menossa TTVO:lla Portfolio 2 -kurssi jonka yhtenä osa-alueena on:

Työnhaku ja urasuunnittelu media-alalla

Huomiseen mennessä on osa kurssin tehtävistä palautettava ja tehtävänä on haastatteluharjoitus. Tehtävänanto on tässä alapuolellani, jonka jälkeen annan oman vastaukseni. Lue jos ja kun nappaa.

"Harjoittele haastattelutilannetta käymällä läpi työhaastattelusimulaation kysymykset. Minkälaiset kysymykset koet vaikeimpina. Miksi? Miten sellaisiin voisi mielestäsi valmistautua etukäteen?"

Haastattelusimulaatio

Ja sitten mennään:

Haastattelutilanteet ovat kaikki melko hankalia – aluksi.
Tämä johtuu siitä ettei voi ikinä olla varma millä asenteella sinua ollaan vastassa. Alkutilanteessa täytyy tehdä nopeasti päätelmät millainen tilaisuus on kyseessä ja sopeutua tilanteeseen. Tässä on se kriittisin vaihe joten ei ole ihme, että kaikkialla toitotetaan miten ensivaikutelma on se tärkein. Tupla tai kuitti.

Vaikemmat kysymykset ovat ainakin minulla itsensä hinnoitteleminen ja klassinen "mitä teet viiden vuoden päästä?" -kyssäri.

Miten paljon haluat palkkaa?
Tämä riippuu erittäin paljon haettavasta paikasta ja tehtävistä. Etenkin luovan työn hintaa on melko vaikea laskea. Kyseistä hommaa tulee kuitenkin tehtyä tauotta, keskittyi siihen tai ei. Onneksi alalla pääsääntöisesti ymmärretään tämä ja tehtävistä keskustellaan pitkään. Veikon Koneelle puolestani voisin sanoa tyyliin että: "30€ tunnissa, 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa. Ylityöt ja lomat normaalisti"

Yhtä kaikki, palkasta keskusteltaessa suht'hyvänä tekniikkana on kaartelu siihen asti kun koko työnkuva on selvinnyt. Siinä kohtaa voi ja pitää kiskaista palkkakissa pöydälle.

Mitä haluaisit tehdä viiden vuoden kuluttua?

Tämä on ollut itselleni melko hankala kysymys aina. Pitkänlinjan suunnitelmani voin heittää kuin salaman kirkkaalta taivaalta, mutta tarkasti aikaan sidottu olinpaikka tulevaisuudesta on erittäin hämärää, minulle.

Tässä kohtaa kerron rehellisesti tilanteeni enkä lähde kiertelemään kuten simulaattori:

"Se riippuu pitkälti siitä yrityksestä, jossa työskentelen. Toivon pääseväni tehtävään, jossa voin kasvaa vuosien myötä ja saada tulosten mukaan riittävästi vastuuta ja mielenkiintoisia uusia haasteita."

haastattelutilanteet ovat muutenkin täynnä ympäripyöreyksiä joten välillä voisi vaikka vastata kysymykseen rehellisen ryhdikkäästi. En tiedä, tähän mennessä "tekniikkani" on toiminut kohtuullisen hyvin, joten taidan jatkaa valitsemallani tiellä.

Blogissani ( http://pekkaollula.blogspot.com/ ) pohdin tänään mielikuvaharjoittelua ja siinäpä se oikeastaan on miten haastatteluihin voi valmistautua.

"Ajatusten avulla pystyt huijaamaan aivojasi ja saavutat halutun tuloksen. Jos mokaat niin sitähän sinä halusit, myönnä pois. Et ajatellut käveleväsi ulos työhaastattelusta duuni taskussa ja vielä 2x palkalla, kuin mitä hakemukseen oltiin kirjattu. Menit jo ennen oven avaamista mielikuvaharjoittelemaan itsesi sellaiseen suohon josta edes Jussi saati kuokka ei nousisi. "Muut hakijat ovat kuitenkin parempia, ei osaamiseni nyt niin hyvää ole, vähempikin palkka riittäisi, pitäisköhän käydä Eestissä, mitä jos joudun kehumaan itseäni, taidan jättää ne tuparit väliin koska tunnen vain muutaman tulijoista, pitäisiköhän sittenkin hakea sinne toiseen paikkaan" – Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Haastattelussa kannattaa myös muistaa että on tekemässä palvelusta työnantajalle palkkauksen tapahtuessa, eikä päinvastoin. Myös se että tietää oikeasti mihin hakee ja miksi auttaa paljon. Työ on iso osa elämää ja joillakin jopa koko elämä. Kuvittele siis että hakeudut elämään etkä vain johonkin paikkaan. Paikkoja on kyllä, mutta sinä elät vain kahdesti.

Pää täynnä

2009-03-29T15:26:00.009+03:00

Mielikuvaharjoittelu. Siinäpä vasta mielenkiintoinen treenimuoto. Mietipä nyt, istua tönöttää ihminen paikallaan ja mitään hän ei tee. Koitas vetää 200 leukaa salitreenin alkulämmöksi niin johan puskee hikeä paikoista joista et aiemmin edes uskonut hikoavasi...

Lähdetkö muuten vetämään 200 leukaa suorilta vai mietitkö ensin vetäväsi 200 leukaa mielessäsi? Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon ja vetää 200 leukaa. Jälkimmäinen kaveri puolestaan tulee kiskaisseeksi 200 + 200 = 400 leukaa. Sanoisin että ekalla tyypillä on ihan kiva juttu, mutta käytännön toteutus hieman ontuu verrattuna henkilöön joka saavutti 2x paremman lopputuloksen..vaikkakin käytti siihen hieman enemmän aikaa.

Keskustelin viikko takaperin ystäväni harjoituspolttareissa aiheesta itse (tulevan)sulhasen kanssa, joka on mielikuvaharjoittelua hyötykäyttäen siirtynyt käytännön toteutuksen kiistattomaksi ammattilaiseksi. Härskisti nyt tähän kirjoitan ja paljastan, että hän hankkiutui ystäväpiirini huonokuntoisimmasta parempaan kuntoon kuin yksikään tapaamani henkilö. Tässä voisi käyttää vielä ilmaisua "ja Siellä on ja pysyyyy", toisin kuin moni muu. Kuntoilun ongelmanahan on se että yleensä tehdään vaan ja toivotaan että kunnossa/hengissä pysytään. Tavoitteita ei mietitä, tekniikoita ei mietitä, seuraavaa laitteenkäyttäjää ei mietitä ja äitiä ei kaivata. Silloin laihduttaa ja kasvattaa lihaksia samaan aikaan. Valitettavasti se on myös tässä universumissa mahdotonta.

Figaron häitä viheltelevä toverini puolestaan kävi koko prosessin ensin mielessään läpi, jättäen haaveilun unelmakropasta ja keskittyen uhrauksiin jota terveellinen elämä vaatii. Pitkän läpikäynnin jälkeen alkoi vasta toteutus. Kärsimällä, luopumalla ja itseään kiduttamalla muovautuu sattumalta sellaiseen kuntoon jota nimitetään "unelmien vartaloksi". Jälleen matka on tärkein eikä se päätepysäkki jossa kukaan ei ole vastassa. Tai "Kärsiä sinun pitää" -slogan. Valitse mieleisesi.

Kuntoilu on esimerkkinä melko hyvä mielikuvaharjoittelun voimasta. Ajatusten avulla pystyt huijaamaan aivojasi ja saavutat halutun tuloksen. Jos mokaat niin sitähän sinä halusit, myönnä pois. Et ajatellut käveleväsi ulos työhaastattelusta duuni taskussa ja vielä 2x palkalla, kuin mitä hakemukseen oltiin kirjattu. Menit jo ennen oven avaamista mielikuvaharjoittelemaan itsesi sellaiseen suohon josta edes Jussi saati kuokka ei nousisi. "Muut hakijat ovat kuitenkin parempia, ei osaamiseni nyt niin hyvää ole, vähempikin palkka riittäisi, pitäisköhän käydä Eestissä, mitä jos joudun kehumaan itseäni, taidan jättää ne tuparit väliin koska tunnen vain muutaman tulijoista, pitäisiköhän sittenkin hakea sinne toiseen paikkaan" – Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Eilen kun kelloja siirrettiin, vietimme kämppikseni (Hollantiin työharjoitteluun lähtee hän) läksäreitä kohtalaisen kookkaalla seurueella. Juoma virtasi, ihmiset nauroi, riettaus ja räävittömyys hehkui, naapurit hymyilivät kirjoittaessaan valituskirjeitä etc..
Tänään sitten heräsin ainakin blogiteksteissä paheksuttavaan krapulaan. Päätä särki, masennus kalvoi, asunto oli saastainen, pizzaa teki mieli ja leffoja voisi vaikka katsella. Jostain kummallisesta syystä päässäni alkoi soimaan Joniveljen kappale "Vapaa valitsemaan". Kuuntelin sitä siinä hetken ja vietin samalla darrapäivän päässäni. Siltä makuulta päätin viettää vaihtoehtoisen krapulapäivän: Nousin ylös hyvällä mielellä, laitoin musiikkia, siivosin, käväisin suihkussa, hain salaattia ruoaksi ja pyrin olemaan ajattelematta että toimintani olisi jotenkin "parempaa". Mukavaa on kyllä ollut ja pitää testata toistekin. Tällälaillahan voisi juoda jopa useammin viinaa ja krapulat saisi hyödynnettyä kivasti.

Se on mielestä kii!

P.S. Treena miten treenaat, mutta älä unohda greacolaa.

I Don't wanna live in Finland anymore

2009-03-28T10:57:00.004+02:00

Tiistaina 24.03. pääsin osallistumaan Akun Tehtaalla kuvattavan Kosketuksessa-ohjelman nauhoituksiin, jossa esiintymässä oli mittavan, merkittävän, ihailtavan ja monipuolisen uran tehnyt Kari Peitsamo.

Kosketuksessa on YLE Teemalla esitettävä sarja jossa ei pelkästään olla suurtähtiä lähellä vaan he myös avaavat elämänsä ja tuotantonsa yleisölle. Sarjan tavoitteena on jättää ikuinen muistijälki läsnäolleisiin ja täytyy sanoa että ainakin minuun Mr. Peitsamo teki lähtemättömän vaikutuksen. Nyt mennään tosin vasta neljättä päivää muistot mielessä. Ehkä on parempi kirjoittaa jotain ylös.

Täytyy heti aluksi tunnustaa etten ollut hirveästi tutustunut Kari Peitsamon tuotantoon ennen ko. keikkaa. Tietenkin muutamia biisejä sieltä täältä oli jossain tullut kuultua, mutta en varsinaisesti ollut kuullut ainuttakaan. If you know what I mean. Kuunneltavaa kuitenkin olisi riittänyt, sillä pitkänlinjan rokkimuusikko on ollut elämänsä aikana erittäin tuottelias. Yksittäisiä kappaleita hänen kokelmastaan löytyy yli 700 ja nämä puolestaan vaativat yli 50 julkaistua albumia mahtuakseen maailmaan.

Ideoita kappaleisiinsa Peitsamo ammentaa suoraan elävästä elämästä ja erittäin vaihtelevasti. Inspiraatiota ei pyritä löytämään pelkästään ankeudesta vaan myös ilosta elämään. Pienet yksityiskohdat ja yhteensattumat voivat olla lähtöpiste suurelle tarinalle. Ainoa vaatimus on pitää silmät auki ja pohtia maailmaa jossa matkustaa. 'Vaikka minä en haluaisi olla täällä, niin minne minä muka menisin, sillä täällä minun kuuluu olla.' Kaikkea muuta saa olla paitsi välinpitämätön.

Olen viime aikoina pohtinut poikkeuksellisen paljon luovaa ajattelua, sen kehittämistä ja mitä kaikkea sillä voi saavuttaa. Kehittelyharjoituksissani olen pyrkinyt katsomaan kerrosten väliin, taakse, eteen ja patjan alle. Esim. Jos joku sanoo että tuo on ruma, niin miten minä voisin sanoa että se on kaunis, ja vielä siten että itse sen myös uskoisin. Toinen melko haastellinen tehtävä on yrittää ihailla jotain kamalaa ja päinvastoin. Kolmanneksi voit temppuilla omalla kärsimykselläsi ja menestykselläsi. Jos alat treenamaan niin yritä säilyttää harkoissasi objektiivinen näkökulma..Muuten sitä herkästi filppaa.

Mutta miten tämä liittyy mitenkään Suamirokkariin? Paljonkin. On palkitsevaa huomata että joku toinen on aiemmin kulkenut samalla polulla kuin sinä..ainakin ajatustasolla. Ongelmat ja umpikujat joissa vierailen eivät lannista niin paljon kun tajuaa, että kaikkien on käytävä läpi samat pisteet saavuttaakseen ymmärryksen ja voidakseen luoda uutta. Ylipäätään luovien ihmisten tapaamisessa on se hieno puoli, että silloin tavallaan omaksuu toisen luovuutta mitään kuitenkaan varastamatta. Ja jokainen ihminen on luova!

Kiitos Kari erittäin inspiroivasta keikasta! Ja kiitos Sohvi keikkavierailun mahdollistamisesta!

P.S. Peitsamoa oli samana iltana kuuntelemassa myös Eppu Normaali ja Edgar Allan Poe

Genreä lehtipisteissä.

2009-03-26T19:46:00.004+02:00

Tampereen Roskaelokuvafestivaaleilla silmääni osui ja käteeni tarttui kiinnostava aikakausilehti Blood Ceremony. Kyseessä on suomalainen genreleffoihin keskittynyt julkaisu jonka laatu viiltää yhtä hyvin kuin skalpelli akillesjännettä Uinu, uinu lemmikissä. Vaivaiseen seitsemän ja puolen euron hintaan saa hyvin toimitettua sisältöä kauhun, goren, roskan, väkivallan, indien ja undergroundin ihmeellisestä maailmasta. Lehteä on ilo lukea sillä siitä suorastaan huokuu tekijöiden intohimo ja kiinnostus aiheeseen. Sisältö on tarkkaan mietittyä ja turhanpäiväiseen tilantäytteeseen ei ole tarvetta.

Erilaisia alueita kansien välissä piisaa aina uutisista ja elokuva-arvosteluista, mittaviin reportaaseihin, taustoittajiin ja haastatteluihin asti. Mukaan on saatu mahtumaan vielä mainio SpecialFX -palsta joka on eräänlainen tee-se-itse rakentelunurkkaus. Esimerkiksi vierestäni avattuna löytyvästä lehdestä löytyy ohjeet kuinka rakentaa verta ja lihaa sisältävä jalka jota voi ihan oikeasti sahata moottorisahalla. Pitäisiköhän perustaa hieman uudenlainen askartelukerho nuorisolle ja miksei myös hieman varttuneemmille?

Mistä sitä saa? Netin lisäksi:

"Blood Ceremony Magazinea saa Akateemisen Kirjakaupan lehtiosastoilta sekä Stockmannin tavaratalon lehtiosastolta Helsingistä) Lisäksi lehteä myy Helsingissä Pieni leffakauppa sekä Filmifriikki, Turussa Pieni leffakauppa ja Tampereella Viiden tähden elokuvadivari."

Lehden verkkosivuilta löytyy lisää verenmakuista sisältöä joten sielläkin kannattaa piipahtaa. Jos laiskuus iskee etkä jaksa liikuttaa hiirtä enää ylöspäin niin ei hätää. Lisään tähän alapuolelle heidän bannerinsa jota klikkaamalla voit siirtyä mieltäsi turmelemaan.

Vilkkuvat hälytyskellot

2009-03-22T15:00:00.002+02:00

Edellisen postauksen otsikko oli muodostettu lievästi Google Alerts –palvelua silmälläpitäen. Siinäpä vasta mainio Googlen perheenjäsen! Ainakin itselläni sähköposti huutaa hoosiannaa kun sukuni jalo nimi mainitaan tai kun jotain muuta mielenkiintoista intternetteihin ilmaantuu. Kannattaa tutustua.

Aku Louhimies

2009-03-21T16:32:00.001+02:00

Tuossa männä viikonloppuna järjestettiin TTVO:lla Aku Louhimiehen vetämä kurssi kameralle näyttelemisestä. Kurssilaisina oli freelancer näyttelijöitä jotka olivat tehneet enemmän ja vähemmän töitä kameran kanssa. TTVO:n opiskelijat puolestaan taltioivat näyttelijöiden suoritukset myöhempiä analyysejä varten. Ja onhan kameralle näyttelemistä melko vaikea opetella ellei pääse oikeasti soveltamaan taitojaan linssin eteen.

Kurssi antoi mielenkiintoista ja elintärkeää tietoa sekä ymmärrystä näyttelijäntyön haasteista. Lisäksi erilaisia ohjausmetodeja käytiin kattavasti läpi. Viikonloppu oli siis erittäin antoisa, sillä opetussuunnitelmassamme näihin on tullut törmättyä valitettavan vähän.

Päällimmäisinä huolenaiheina näyttelijöillä oli roolin rakentaminen ja miten itse pystyisi tekemään olostaan turvallisemman kuvaustilanteissa. Roolinrakennuksessa tavoitteena oli päästä irti teatterityyppisestä hakemisesta, koska leffoihin on käytettävissä paljon vähemmän aikaa ja rooli pitäisi kuitenkin saada muodostettua uskottavaksi – myös itselleen. Omaa työtään näyttelijä pystyy puolestaan helpottamaan kun hän tutustuu ja oppii tuntemaan työryhmän sekä tekniikan. Jos tekniikka ei kuitenkaan innosta niin aina voi tuudittautua siihen että ohjaajan tehtävä on huolehtia ettei tekniikka haittaa näyttelijöitä.

Loppupeleissä kaikki perustuu luottamuksen rakentamiseen ja yhteisten pelisääntöjen sopimiseen. Tästä syystä ei viitsi lähteä sitä rikkomaan kirjoittamalla kurssista sen enempää.

Kiitos Aku inspiroivasta viikonlopusta!

Ygöset tuotteliaina

2009-03-12T18:44:00.004+02:00

Eilen ja tänään esiteltiin ykkösten tekemiä Monimediaprojekteja TTVO:n studiossa. Väkeä oli paikalla paljon ja tunnelma oli hyvä.

Lauteilla Better Human Life inc.

Omat muistot tulvivat mieleen kun aloittelevat ammattilaiset kertoivat kohtaamistaan haasteista ja kauneimmista onnen hetkistään. Lyhyessä ajassa ja pienellä rahalla ei ole helppoa vääntää, mutta ihailtavan massiivisiin suorituksiin päästään silti vuodesta toiseen. Nurkkaan ajettuna on pakko taistella. Projekteja ei ainakaan vielä taida olla missään isosti esillä tahi samaan paikkaan koottuna, mutta tulossa ovat. Osittain tämä johtuu varmasti siitä ettei kaikki projektit ole vielä täysin valmiita. Kolmeen olen kuitenkin jo törmännyt ja ne ovat uusi yhteisöpalvelu KiK! sekä Split Screenillä kikkaileva Ääretön että eräs Konsultointipalvelu.

Toivottavasti ykköset innostuvat järjestämään vielä virallisen ensi-illan ja näin ollen maksimoimaan ensimmäisestä projektistaan irtilähtevän kunnian.

Onnitteluni ykkösille ja menestystä tuleviin koitoksiin!

He-Man matkalla

2009-03-10T01:01:00.004+02:00

Kautta pääkallolinnani!

He-Man on tympääntynyt Skeletorin kikkailuun lopullisesti ja nyt hän on päättänyt lähteä reissuun.

Universumin mestariksikin tituleeratun sankarin matkablogia voit seurata täältä.

Nautintoa Tampere Film Fiestassa

2009-03-08T17:06:00.006+02:00

Vaikka Filkkaristudion parissa työskenteleminen söi aikaa vimmatusti niin silti ehdin nauttia festivaalien tarjoilusta. Torstaina omasta ohjausvuorosta selviydyttyäni pystyi hyvillä mielin osallistumaan TTVO:n järkkäämiin perinteikkäisiin filkkaribileisiin. Perjantaina oli karonkkaa ja lauantaina löytyi aikaa elokuvalle.

Huolimatta karonkan jyskytyksestä ohimoissa, onnistuin hankkiutumaan puoliltapäivin Hällään katsomaan Mediakoulujen näytöksen. Esityksessä kankaalle heijastui laadukkaita töitä Metropoliasta, Stadiasta, Lahden ammattikorkeasta ja Turun Taideakatemiasta. Ville Vierikon "Stondis" (ruotsiksi "Stånd") ja Martina Näreharjun "Unettomat" olivat allekirjoittaneen mielestä näytöksen parasta antia. Martina Näreharjun Unettomat on pokannut Kettupäiviltä parhaan opiskelijafiktion palkinnon. Lyhytelokuva on rakennettu erittäin hienosti ja vaihdot tunnetilasta toiseen toimivat sulavasti. Stondiksessa puolestaan peilailtiin hienosti koko miehisyyden olemusta ja sen eri vivahteita.

Elton John - I'm still stånding

Seuraavaksi säntäsin Pakkahuoneelle katsomaan mitä Taikki tarjoilee tänä vuonna ja ainoastaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pidin näkemästäni todella paljon. Mikko Kuparisen Totuus vai Tehtävä kertoi herkullisen tarinan kuinka pariskunnalle selviää samaan aikaan että he pettävät toisiaan. Samalla heijasteltiin millaisia ongelmia syntyy kun kommunikointi on puutteellista. Erittäin mainio elokuva joka on voittanut parhaan
fiktioelokuvan palkinnon kansainvälisillä Sleepwalkers -opiskelijaelokuvafestivaaleilla Tallinnassa. Kannattaa etsiä käsiinsä. Tiina Aarnilan ja Maija Hirvosen ohjaama Z kuvasti puolestaan graffititaiteilijan pahinta painajaista ja nostatti erittäin mukavaa fiilistä lähteä värittämään kaupunkia. Mainitaan nyt vielä vaikka Tommi Kainulaisen Ikkunaprinsessa jossa kerrottiin syvällinen tarina ilman dialogia. Taidokasta tavaraa Taikista. Ehkäpä sinne voisi joskus hakea.

Totuutta ja tehtävää saunassa

Iltapalana oli Andy Warhol näytös teoksillaan: Four of Andy's most beautiful women, Sleep ja John & Ivy. Erittäin kokeellista kamaa mutta samalla erittäin mahtavaa/haastavaa elokuvaa. Esimerkiksi elokuvassa Sleep kuvataan 42 minuuttia runoilija John Giornon nukkumista.

"I could never finally figure out if more things happened in the sixties because there was more awake time for them to happen in (since so many people were on amphetamine), or if people started taking amphetamine because there were so many things to do that they needed to have more awake time to do them in... Seeing everybody so up all the time made me think that sleep was becoming pretty obsolete, so I decided I'd better quickly do a movie of a person sleeping. Sleep was the first movie I made when I got my 16mm Bolex."
- Andy Warhol

Roskaelokuvafestivaalien kautta kotiin ja niin oli lauantai pulkassa.

Sunnuntaina menin heti aamulla Niagaraan katsomaan Videotivoli -näytöksen jossa esitettiin lasten tekemiä elokuvia. Animaatiot ovat syntyneet Filkkaristudiossakin vierailleen Maikki Kantolan ohjaissa työpajoissa, joihin osallistui eri-ikäisiä lapsia ja nuoria eripuolilta Intiaa sekä Dubaista. Työpajat järjestettiin viime elokuussa Delhissä, Hyderabadissa ja Dubaissa. Animaatioiden tarinat pohjautuvat muinaiseen intialaiseen Panchatantra – satukokoelmaan. Panchatantran tarinoissa piilee aina jokin opetus: hyvät teot palkitaan ja tyhmyydestä sakotetaan.

Kuudelta olikin vuorossa näytös nimeltään Prix UIP Winners. Taas oli makoisaa elokuvaa tarjolla. Hienoja animaatioita ja mieleenpainuvaa elokuvaa. Etenkin Sam Taylor-Woodin ohjaama Love You More teki vaikutuksen hienolla kuvauksellaan ja onhan se myös Cannesissa asti palkittu. Previkan voit katsoa tästä:

Love You More preview from Matt Cooper on Vimeo.

Näytöksessä esitettiin myös loistelias Procrastination joka ainakin minulla aiheutti piston sydämessä. Miltä teistä tuntuu?

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä oli vuorossa Festivaalien palkitut elokuvat. 10 000 euron arvoinen Risto Jarva palkinto meni Hanasaari A:lle ja osoite oli kyllä oikea. Onnea kaikille voittajille ja kunniamainituille!

Risto Jarva -tuomaristo antoi palkintonsa Hanasaari A:lle, jonka ovat ohjanneet Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen. Tuomaristo sanoi elokuvasta seuraavaa: "Elokuva on hellä hyvästijättö eräälle aikakaudelle. Teos yhdistelee ansiokkaasti elävää kuvaa, valokuvaa ja animaatiota. Se on visuaalisesti upea ja koskettava kuvaus kaupunkikuvan muutoksesta. Ajan armottomuuden riipaisevuus kiteytyy kuvissa, joissa purkukoneen leuat syövät vanhan voimalan tiiliseiniä"

Lisätietoa Festivaalien tiedotteesta.

Festivaalit menivät jälleen nopeasti ohi, mutta olivat ne kyllä erittäin antoisat. Seuraavia Filkkareita odotellessa sitten vaan..silloinhan on aihetta juhlaan kun Tampereen Filmifestivaalit täyttävät 40 vuotta!

Filkkaristudion aiheena Lapset ja Nuoret

2009-03-08T16:24:00.004+02:00

Nyt viime perjantaina on saatu tämän vuoden viimeinen lähetys Filkkaristudiolta maailmalle. Ohjelmassa tarkastellaan lapsia ja nuoria elokuvan tekijöinä ja kohderyhmänä. Mikä on elokuvan rooli mediakasvatuksessa? Jaakko Loikkasen ja Juho Maijalan kiperiin kysymyksiin on vastaamassa mediapedagogi Maikki Kantola ja elokuvaharrastaja Tuomas Lehtinen.
Tirehtöörinä kolmannessa lähetyksessä toimi Heidi Österlund.

Lähetyksen voit katsoa tästä.

Viiltävän mainio ohjaustoiminta menossa.

Lähetyksen jälkeen purimme studion ja koska väkeä oli paljon auttamassa niin eipä siinä kauaa kestänyt. Intoa purkuun lisäsi varmasti odottava porkkana, sillä purun jälkeen työryhmää odotti Nokian Panimon antimet ja reipas selkääntaputtelu. Hauskaa oli ja ylpeitä voimme olla.

Danke schön! Kaikille jotka olivat mukana mahdollistamassa loisteliasta monikamerallattelua!

Osalle Puolukkapore maistui jo ennen purkua.

Filkkaristudion laatuviihde jatkuu!

2009-03-05T16:09:00.007+02:00

Tänään Filkkaristudion aiheena oli tulikuuma 60-luku ja studiovierainamme kulttuurintutkija Markku Koski sekä Ohjelmistosuunnittelija Raimo Silius – nuorisoa suoraan 60-luvulta siis. Arvovieraidemme haastattelun hoitivat Jessika Aro ja Lena Nelskylä yliopistolta.

Pääkallopaikalla tunnelma oli aamulla melko rauhallinen vaikka ensimmäisen lähetyspäivän jälkiä pystyi työryhmästä selvästi havaitsemaan. Paineita ensimmäisestä lähetyksestä oli kasaantunut niin työryhmälle kuin itsellenikin, mutta ilahduin huomatessani miten kaikkien otteet olivat selvästi varmentuneet. Jokainen hoiti pystytyksessä oman tonttinsa ripeän rauhallisesti ja joutilaat auttoivat apua tarvitsevia. Ehkäpä tästä syystä vältyimme myös teknisiltä ongelmilta tänään (Tässä tutkimuksessa ei otettu huomioon sitä laitetta jolla laitetaan kuvassa olevan nimi ruutuun). Tosin tekniikkaryhmässä herätti hieman ihmetystä se että saatuaan hommat valmiiksi he joutuivat odottamaan puolestaan vieraita ja haastattelijoita. Välillä näinkin päin.

Sit mentiin. Tai siis 8 minuuttia sitten.

Varsinainen lähetys pamahti eetteriin kellontarkasti ja tuntui sujuvan oikein mallikkaasti. Itsehän en ole siis vielä virallista lähetystä nähnyt, joten palautetta odotellessa! Yhteydet tiimin välillä toimivat hyvin ja kaikki komennot menivät perille. Kamerat tarjoilivat hyviä kuvia, kuvatarkkailija varmisti niiden laadun, studio-ohjaaja sai haastattelijoille viestit perille, kuvanauhoittaja oli aina valmiina, kuvaussihteeri ja kuvamiksaaja helpottivat omaa työtäni loistavalla suorituksellaan ja ääni toimi täydellisesti. Kiitos kaikille!

Vedosta nauhoitettiin myös Making Of -materiaalia

joka on nähtävissä Filkkaristudion sivuilta lähiaikoina.

Monikameratuotannot ovat siitä mukavia että ne korostavat yhteistyön merkitystä ja antavat välittömästi palautteen koko työryhmälle. Toiston myötä otteet paranevat ja laatu lisääntyy. Eipä siis muuta kuin kiitos tästä päivästä ja huomenna tekemään vieläkin tasokkaampaa laatuviihdettä. Silloin Filkkaristudion kapteenina toimii Heidi Österlund ja aiheenamme on lapset ja nuoret. Pysykää tutkalla!

Filkkaristudion Ensimmäinen lähetys 4.3.

2009-03-04T16:11:00.011+02:00

Keskiviikko 4.3.
Aiheena on suomalaisen musiikkivideon nykytila, historia ja kehitys. Vieraina Oulun musiikkivideofestivaalien taiteellinen johtaja Taina Ronkainen sekä ohjaaja Antony Bentley.
Toimittajat: Minna Ollikainen ja Inka Isosaari
Ohjaaja: Pauli Kopu

Ensimmäinen Filkkaristudio 2009 lähetys on nyt valmis ja aivan tuotapikaa katsottavissa myös maailmanlaajuisesta tietoverkosta, eli osoitteesta www.filkkaristudio.fi

Työryhmä toimi yhtenäisesti ja vaikka pientä säätöä oli ennen lähetyksen alkua niin isoilta ongelmilta vältyttiin. Pauli onnistui suorituksessaan hienosti (kuten kaikki muutkin) ja sai kasattua hyvän suorituspaineen huomiselle. Huomennahan on sitten oma vuoroni lähteä tämän paatin kapteeniksi.

Tässä vielä hieman valokuvia tämän päivän vedosta. Olkaa hyvä.

Minuutti lähetykseen.

Ja aalloilla ollaan.

Studiossa ykkösen takana.

Kuvanauhoittelua ja -tarkkailua.

TTVO:n sikariporras.

Tyytyväinen työryhmä.

Filkkaristudio 2009

2009-03-04T09:42:00.009+02:00

Tampereen elokuvajuhlien yhteydessä toteutetaan tänäkin vuonna suoraan festareilta raportoiva Filkkaristudio, yhteistyössä TTVO:n ja Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijoiden kanssa.

Ohjelmaa lähetämme festivaaliviikolla keskiviikosta perjantaihin klo 14.30 - 15.00 ja sitä voi seurata suorana pääkaupunkiseudulla Welhon ja Dina TV:n kaapelikanavilla sekä verkkosivulla, ja tunti esityksen jälkeen filkkaristudio.fi verkkosivulla ja Tampereen yliopiston Yliopisto-TV:ssä.

Studion olemme rakentaneet Finlaysonin Siperianaukiolta löytyvälle Pub Höyryn terassille joten voit tulla seuraamaan toimintaa myös paikanpäälle.

Lähetykset:

Keskiviikko 4.3.
Aiheena on suomalaisen musiikkivideon nykytila, historia ja kehitys. Vieraina Oulun musiikkivideofestivaalien taiteellinen johtaja Taina Ronkainen sekä ohjaaja Antony Bentley.
Toimittajat: Minna Ollikainen ja Inka Isosaari
Ohjaaja: Pauli Kopu

Torstai 5.3.
Keskustellaan kuohuvasta 60-luvusta, populaarikulttuurin syntyajasta. Studiossa kulttuurintutkija Markku Koski ja TFF:n ohjelmistosuunnittelija Raimo Silius.
Toimittajat: Jessika Aro ja Lena Nelskylä
Ohjaaja: Pekka Ollula

Perjantai 6.3.
Tarkastellaan lapsia ja nuoria elokuvan tekijöinä ja kohderyhmänä. Mikä on elokuvan rooli mediakasvatuksessa?
Toimittajat: Jaakko Loikkanen ja Juho Maijala
Ohjaaja: Heidi Österlund

Studion pystytystä.

Studio pystyssä.

Lähetystä odottava ohjaamo.

Kohta se alkaa. Pysykää taajuudella.

Murhamysteeri

2009-02-28T10:40:00.003+02:00

Rikas Rakas Köyhä Rakas on Film Noir-henkinen lyhytelokuva ja verkkopeli, joka kertoo tarinan miljoonaperijätär Lyydia Hartikaisen murhasta. Ystävien kesken vietetty ilta perintökartanossa päättyy traagisesti, kun nuori kaunis Lyydia löytyy kuolleena rakastajansa käsivarsilta. Miten Lyydia kuoli? Miksi? Ja kuka on murhaaja? Sinun tehtävänäsi on selvittää tämä mysteeri.

Ratkaise Mysteeri

Mira Nevala

Mikäs juttu se tämä on? No ensimmäisenä opiskeluvuotenani TTVO:n suojissa minulla oli ilo olla mukana toteuttamassa monimediatuotantoa Rikas Rakas Köyhä Rakas. Tavoitteenamme projektissa oli yhdistää lyhytelokuva ja verkkopeli, jotka kieltämättä ovat kaksi hyvinkin erilaista tuotetta. Samalla tulimme tutkineeksi elokuvakerronnan uusia mahdollisuuksia lisäämällä vuorovaikutusta katsojan ja elokuvan välillä.

Pekka Laiho

Kokonaisuus jaettiin rakenteeltaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa katsojalle näytetään lyhytelokuva jossa kyseinen tragedia tapahtuu. Seuraavaksi katsoja asettuu tutkijan rooliin ja alkaa selvittämään tapahtunutta kuulustelemalla paikallaolleita, tutkimalla johtolankoja sekä perehtymällä rikospaikan raportteihin. Lopulta syyllisen selvitettyään saa katsoja palkinnoksi lyhytelokuvan loppupuoliskon.

Silja Kartimo

Näin jälkeenpäin voin sanoa että oli kannattavaa lähteä yhdistämään näistä kahdesta elementistä saumatonta kokonaisuutta, sillä vaikka se aiheuttikin paljon ongelmia niin se myös auttoi projektia valtavasti eteenpäin. Tuoreus ja uusilla vesillä soutaminen motivoi työryhmää kuluttamaan aikaa murhamysteerin kanssa ja samalla uutuudenviehätys herätti kiinnostusta projektiin yleisön keskuudessa. Myös kaupalliset tahot huomasivat tuotannon ainutlaatuisuuden ja lopulta mukaanlähtiöitä jouduttiin jopa karsimaan, koska tilaa oli vain neljälle pääyhteistyökumppanille. Murhamysteerin toteutumista olivat tukemassa Pelit, HubiHubi, Episodi ja Pavunvarsi. Kiitos kaikille yhteistyötahoille!

Pekka Laiho Jyri Ojansivu

Kävijöitä sivustollamme on jo useampi tuhat ja luku kasvaa edelleen. Niinpä siis päätimme toisen mysteerituottajan, Iida Höckertin kanssa jatkaa palvelinsopimustamme ja säilyttää kokemuksen mahdollisena myös tuleville sukupolville. Mysteeri on parhaillaan käännöstyössä kansainvälisempään muotoon ja tullaan julkaisemaan heti kun mahdollista. Jos haluat mukaan levittämään murhamysteerin ilosanomaa niin ota minuun rohkeasti yhteyttä.

Mirja-Liisa Pöntinen

Niin ja se täytyy vielä sanoa että vaikka sinua ei pelit kiinnostaisikaan niin kannattaa silti vierailla sivustolla. Sieltä nimittäin löytyy radio suoraan 1920-luvulta ja sellaista ei joka päivä pääse kuuntelemaan. Lähetyskin kestää ainakin puoli tuntia. Osoitehan oli www.murhamysteeri.net Have fun!

Maailma on avoinna

2009-02-27T10:50:00.000+02:00

Kauan, kauan sitten omassa galaksissamme perustettiin matkailuun, ulkoilmaelämään, kiipeilyyn ja kestävään kehitykseen keskittynyt yhteisö Openworld.fi

Heidän tavoitteena on ollut alusta asti tuottaa elämyksiä ja välineitä, joiden avulla jokainen voi avata maailmaansa. Näitä välineitä on pystynyt hyötykäyttämään lähinnä vain lähtemällä menemään, mutta nyt erittäin kokeneet matkailijat ja Openworldin päävetäjät Kalle Viira ja Juha Viitala ottavat Sinut pois näyttöpäätteeltä mukaansa Intiaan.

Openworld Matkalla jossain, Intia (25min) from Juha Viitala on Vimeo.

Tässä vielä linkki heidän Facebook ryhmäänsä.

Open Eyes, Open Mind, Open World!

Money Money Money

2009-02-26T15:05:00.005+02:00

Tiedätkö mikä meidät on tähän taantumaan ajanut?
Katsomalla videon selviää se. Samalla voit kehitellä vastaavan systeemin rikastuttamaan sinut. Mikä toimii kerran toimii toistekin.
Usko pois.

The Crisis of Credit Visualized from Jonathan Jarvis on Vimeo.

Videon on tehnyt Jonathan Darvis osana Art Center College of Design opintojaan Kaliforniassa. Tässä vielä linkki hänen Vimeo sivulleen.

Berlinale ja mitä siellä tapahtui

2009-02-25T19:31:00.003+02:00

Aiemmin blogini historiassa viittasin Berliinin elokuvafestivaaleihin 2009 ja siellä toteuttamaamme Iron Sky:n markkinointitempaukseen. Homma toteutui hienosti ja vastaanotto oli erittäin positiivinen. Video julkaistiin tänään ja voit katsoa sen vaikka heti.

Janoinen Filkkaristudio

2009-02-25T16:09:00.005+02:00

Ensi viikolla starttaavat jälleen Tampereen elokuvajuhlat ja niiden yhteydessä tullaan toteuttamaan myös Filkkaristudio. Filkaristudio on kolmiosainen televisio-ohjelma joka käsittelee Filkkareiden tapahtumia ja teemoja sekä esittelee ja haastattelee festivaalien vieraita. Tämä jo perinteeksi muodostunut projekti toteutetaan yhteistyössä Tampereen ammattikorkekoulun ja Tampereen yliopiston kanssa.

Monikameratuotanto vaatii melko paljon työryhmää ja jos kaikki lasketaan mukaan niin ollaan varmasti jo yli 70 hengen tietämillä. Vaikka työryhmää on paljon niin ainakaan jano ei pääse yllättämään sillä Nokian Panimo lähti tukemaan laadukkaan ohjelman syntymistä omilla tuotteillaan ja nyt meillä onkin 20 koria erilaisia virvokkeita suoraan Nokian Panimolta. Kiitos!

Go Green

2009-02-25T14:45:00.008+02:00

Ilmaston lämmetessä ja kriisin paisuessa ihmiset alkavat taputtelemaan itseään selkään ja paheksumaan muiden energiantuhlausta. Omia tapojaan ei silti kannata muuttaa ja yleiselle syyttelylle löytyy onneksi aina joku yhteinen taho jota piikitellä. Tämän tahon pitäisi yksinään sitten muuttaa maailma takaisin vanhaksi ja hyväksi. Ilman että mikään kuitenkaan muuttuu.

Tässä toiminnassa Autoteollisuus on pitkään ollut yksi pahimmista syntipukeista. Silti se kuitenkin jaksaa taistella vaikka syytöksiä tulee myös siitä kun ihmisiä kuolee ratin ja penkin väliin. Eikä talouskriisin luoma paine helpota tilannetta varmaan yhtään.

Auton (ja firman) pintaa tulee kuitenkin vahata ja kiillottaa, jos haluaa että se kestää kaikki mahdolliset happosateet. Olkoon sisältä vaikka kuinka mätä kunhan muille näkyy että hyvin menee! Näinhän se on monessa suomalaisessa perheessäkin.

Tuossa eräänä päivänä eri autovalmistajien maahantuojiin tutustuessani törmäsin varsin innovatiiviseen tapaan vähentää energiankulutusta Bemarin tallissa. Olin tapani mukaan ahminut liikaa välilehtiä selaimeni talteen ja kun viimein palasin BMW:n sivuille huomasin kuinka se oli siirtynyt aktiivitilasta energiansäästötilaan. Flash bannerit eivät enää pyörineet, ääniä ei kuulunut, mikään ei vilkkunut. Kaikki oli vain tyylikkään mustaa. BMW -logolla höystettynä tietenkin.

Homma toimii ihan oikeasti ja se perustuu siihen kuinka musta tarvitsee vähemmän sähköä näytöltä kuin esimerkiksi valkoinen. Muutos se on pienikin muutos ja nyt sinäkin voit ottaa mallia autoteollisuudelta ja alkaa käyttämään vaikka energiansäästöGooglea. Googlehan on jo pitkään ylläpitänyt Blackle nimistä palvelua, joka on siis Google mustana. Kannattaa kokeilla. Jo 1,102,407.734 wattituntia säästetty!

Muistakko kon

2009-02-25T14:35:00.002+02:00

Oscar

2009-02-23T07:20:00.003+02:00

Hyvää yötä ja huomenta.

Nyt on Gaala valvottu ja katsottu.
Palkinnot jaettiin ainakin melkein oikeutetusti ja voittajat voit katsoa täältä.
Onnea voittajille!

Winter Assemblyt

2009-02-22T14:05:00.008+02:00

Talvisilla Assemblyilla tuli myös pyörähdettyä ja meininki oli ihan kuin Helsingissä olisi ollut. Muutamia kojuja järjestämässä ohjelmaa ja kaupittelemassa kaikkea mahdollista. Iron Sky mukaan lukien. Omalla alueellamme kävi tuttu kuhina ja tavaraa meni kaupaksi. Muotiuutisia senverta että STFU/GTFO-paidat syrjäyttivät suosiossaan You Have Failed-paidat. Jos sinulta puuttuu vielä toinen tai molemmat Niin NYT on hyvä tilaisuus tilata omasi täältä.

Toimistomme RockBand rokkaajat innostuivat kyhäämään bändikulmauksen kojumme yhteyteen ja halukkaat pääsivät jammailemaan joko keskenään tai meidän kanssa. Keisarikapteeni Pirk heilahti myös rahvaan joukkoon ottamaan haasteita vastaan Red Alert 3-turnajaisissa. Puolueen iloksi voin todeta että rakastettu Keisarimme suorastaan pyyhki Pirkkahallin lattiaa kaikilla vastustajillaan. Eläköön Pirk! Eläköön puolue!

Messuilla tehtiin myös virallinen Guinnessin maailmanennätys kun sisukkaat suomalaiset hakkasivat GuitarHeroa yli 24 tuntia putkeen. Onnittelut jätkille! Tästä Hesarin uutiseen aiheesta.

Yksi Jolt Cola tuli myös nautittua Puolenkuun Pelien pisteellä. Melkoista nestettä. Puolikuu esitteli messeviä FPS-liivejä jotka simuloivat osumia räiskintäpeleissä. Simulointi hoidetaan ilmatyynyjen ja täristimien avulla. Tehokkaimmilla asteuksilla voi kuulemma saada jopa mustelmia aikaan. Cool!

TTVO:n Peleihin ja pelisuunnitteluun keskittynyt osasto SCORE oli myös lähtenyt messuamaan ja ilahduttavaa oli huomata että heidän pisteensä oli kaikkein tyylikkäin sekä viihtyisin. Hyvä Score! Scorella oli myös heidän uudelle xboxille kehittelemä merirosvopeli jossa ideana oli pysyä kannella. Homma ei kuitenkaan ole helppoa kovassa aallokossa ja toisten piraattien töniessä. Yksinkertainen idea ja erittäin toimivaa viihdettä. Suosittelen! Toivottavasti tyypit saavat pian pelinsä Microsoftin Liveen tarjolle. Live lisäily ei ilmeisesti onnistu tällä hetkellä Suomesta, mutta toivottavasti pian tulevaisuudessa.

Tässä vielä Tampereen murrella höystettyö vblogia Scoren pisteeltä löytyviltä suppermukavilta FatBoy bagseilta. Olkaa hyvä.

Berlinalen kultaiset muistot 4. osa

2009-02-21T14:39:00.005+02:00

Talent Campus

Berlinale järjestää vuosittain festivaalien yhteydessä Talent Campus nimisen koulutuskokonaisuuden, jonka avulla pyritään auttamaan nuoria sekä lahjakkaita tekijöitä alkuun. Festivaalien yhteydessä on melko loogista että nuorille tarjotaan mahdollisuus kokoontua ja kouluttautua, kun koko teollisuus kuitenkin sattuu kaupungissa hengaamaan. Talent Campus on jo päässyt vauhdikkaaseen 7 vuoden ikään ja vuosittain noin 300-500 "talenttia" valitaan 4000-5000 hakijan joukosta. Valitut jaetaan taitojensa perusteella ryhmiin ja noin viikon mittaisen session aikana jokainen parantaa osaamistaan omalla alueellaan.

Talenteille järjestetään paljon erilaista ohjelmaa festivaalien aikana. Heille pidetään workshoppeja, hoidetaan dinnereitä, kerrotaan salaisuuksia, esitetään elokuvia ja järjestetään luentoja. Luennot ovat kaikille avoimia tilaisuuksia ja niiden anti on ehdottomasti yksi festivaalin antoisimmista.

Alkupään luennot olivat keskittyneet erityisesti käsikirjoittamiseen ja käsikirjoituksen käännekohtiin. Kävin kuuntelemassa kaksi paneelia joista ensimmäinen oli keskittynyt juurikin noihin käännekohtiin. Paneelin nimi oli "Suddenly, It all happened" ja lauteilla oli istumassa the Readerin käsikirjoittanut David Hare, käsikirjoittaja Daniela Thomas ja jenkkituottaja Anne Carey. Toinen sessio oli yksi Talent Campuksen suosituin ja vuosittainen Kill Your Darlings, vetäjänään ihana ohjaaja-leikkaaja-käsikirjoittaja Susan Korda.

Molemmat luennot olivat erittäin innostavia ja viisaita mietelauseita viljeltiin runsaasti. Muutamia vitsejäkin oltiin puheenvuoroihin kirjoitettu, mutta ääniosastoa mollattiin mielestäni hieman liikaa. Säveltäjän sanottiin esimerkiksi olevan yksi käsikirjoittajan pahimmista vihollisista. "Kun olet nähnyt hirveästi vaivaa toteuttaaksesi kauniin kohtauksen, niin eikös sitä säveltäjä lompsi paikalle ja pilaa koko homman." Tokihan tämä kommentti oli vedetty melkoisesti yli, mutta silti olisi voinut muistuttaa että usein tarvitaan myös musiikkia tuomaan kirjoittajan haluamat tunteet esille.
David Hare pointtasi erityisesti että käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus ovat käytännössä ja periaatteesa sama asia. Tätä en ollut aikaisemmin hirveästi ajatellut ja nyt sitä hetken mietittyäni täytyy sanoa että näinhän se on. Ainakin kun halutaan saavuttaa laadukas ja eheä kokonaisuus. Tästä päästäisiin kysymykseen mitä on laatu, mutta ei nyt mennä sinne. Sitä on kuitenkin syytä miettiä aina kun lähtee jotain luomaan. Vaikka lopputuote olisikin silkkaa paskaa. Palataanpa takaisin käsis-kuvaus-leikkaus yhtymään. Tällähän ei siis tarkoitettu sitä että käsikirjoittaja ottaisi kuvaajan tai leikkaajan roolin tai että hän tekisi heidän työt. Ehei, ideana on että lopullisen tarinan kannalta näiden osastojen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä, jotta katsojaa voidaan houkutella, hämätä ja kiihoittaa. Sir Hare myös korosti perinteisen tarinankerronnan arvoja ja kehotti myös tulevia kirjoittajia keskittymään ihmiselle luontaiseen tapaan nähdä asioita. Ihminen periaatteessa ymmärtää asioita vain siten miten on tottunut ne kokemaan ja tästä syystä David ei esimerkiksi ikinä kirjoita kameraa jääkaapin sisälle, koska se ei ole ihmiselle luontainen näkökulma.

Kill Your Darlings luennolla myös pointattiin tätä ja käytiin läpi perinteisiä sääntöjä leikkauksen alueella. Walter Murch on kirjoittanut muutaman kirjan aiheesta ja niihin kannattaa tutustua. Huomasin juuri että Campuksen tarjontaan voi tutustua myös jälkikäteen netistä! Tässä ja tässä pari linkkiä jotka kannattaa lukaista saadakseen lisää tietoa aiheesta.

Susan kehotti myös välillä irtautumaan analyyttisesta tavasta katsoa elokuvaa ja kokea sitä enemmän tunteen kautta. Neljällä peruskysymyksellä pääsee jo pitkälle. Nämä ovat: 1. Missä kohdassa kyllästytti 2. Mikä sekoitti 3. Mistä pidin ja 4. Mistä en pitänyt

Näin löytää paremmin elokuvansa ongelmakohdat koska silloin niitä ei etsi. Silloin ne kokee.

Berlinale Jähi osa3 Aikaa elokuvalle!

2009-02-21T12:39:00.006+02:00

Kankaalla tapahtuu.

Elokuvafestareita kiertäessä törmää niin käsittämättömään määrään elokuvia että alkaa melkein heikottaa. Näistä vain murto-osa pääsee levitykseen asti ja vielä harvempi löytää tiensä Suomeen. Tämä on sääli sillä joukossa on erittäin hienoja elokuvia joista kuulee ainoastaan silloin. Jotkut helmet tosin saapuvat myös Pohjolaan DVD -levyksi naamioituneena. Näin kävi esimerkiksi viime vuoden voittajalle Tropa de Elitelle. Elite tosin pyörähti myös kerran ainakin Niagaran kankaalla, mutta tosiaan. Vain yhden näytöksen verran.

Festareilla tulee kyllä juostua melkoisesti paikasta toiseen, joten elokuvia ei tunnu vain ehtivän katsomaan. Ainakaan niin paljon kuin haluaisin. Ehkä festareillakin pitäisi pysähtyä ja muistaa haistella niitä ruusuja. Aikaa elokuvalle! Täytyy varmaan hakea töihin johonkin levitysyhtiöön. Silloin ainakin saisi katsoa ja nauttia elokuvista.

Tänä vuonna näin yhden pitkän ja 6 lyhäriä. Lippuja tosin olisi ollut mm. Lukas Moodyssonin Mammothiin, Orven Movermanin the Messengeriin ja Dominic Murphyn pätkään White Lightnin'. Mammutin skippasin tietoisesti koska tekstit olisivat olleet saksaksi ja leffassa puhutaan vain noin puolet ajasta englantia. Päätin siis odottaa Finnkinoon. Muut jouduin skippaamaan aikatauluun ilmestyneiden päällekäisyyksien vuoksi. White Lightinin' missaus jäi vähän harmittamaan sillä olisihan kyseessä sentään ollut "the tale of Jesco 'the dancing outlaw' White - part angel, part devil, part Elvis".

Lyhäreistä kävin katsomassa yhden näytöksen joka sisälsi 6 pätkää. Tällä kertaa painotus oli selvästi taiteellisemmassa kamassa ja äänisuunnittelu musiikkeineen näytteli erittäin tärkeää asemaa. Suoraan sanottuna ainakin ne lyhärit joita minä näin jaksoivat kantaa pelkästään äänen ja musiikin ansiosta, muutamaa poikkeusta lukuunottamtta. Nuorta tekijää kieltämättä myös hieman syletti tekijöiden ikä, sillä lähes jokainen joka meni kankaan eteen ottamaan cläpcläppiä vastaan roikkui hienosti 50 ikävuoden syrjässä kiinni. Loppukevennyksenä oli hieman nuoremman tekijän piristävä pätkä ja koska olen edelleen hieman katkera, niin minäpä mainitsen ainoastaan tuon pätkän tässä näin. Eli jos törmäätte Trevor Andersonin lyhäriin nimeltä "the Island" niin katsokaa. Se on mainio.

Pitkä elokuva olikin sitten jotain niin mahtavaa että huh huh.
Kyseessä oli Tommy Wirkolan loistelias Död Snö, eli Dead Snow. Kyseessä on norjalainen Nazi-Zombie kauhu/splatter/komedia/jännityspläjäys joka ei jätä ketään kylmäksi! Viittauksia vanhoihin klassikoihin löytyy paljon (esim. Evil Dead, Braindead, Bad Taste, Friday the 13th ja Uinu, Uinu Lemmikkini), mutta mr. Wirkolalta löytyy myös paljon persoonallista otetta. Suosittelen erityisen suuresti oikeastaan kaikille ja kuulin Bronsonin blogista huhua, että he olivat kuulleet jostain huhua, että Dead Snow tultaisiin esittämään Nightvisions Film Festivaaleilla Hellsingissä. Samassa näytöksessä oli kanssani myös Sandrew Metronomen edustajat joten mistä sitä ikinä tietää vaikka elokuva saapuisi myös suomalaisille kankaille pidemmäksikin aikaa.

Ein! Zwei! Die!

P.S. Lisää festivaalien tarjonnasta voit lukea vaikka Kalle Kinnusen blogista Kuvien takaa.

Berlinalen jälkihikeä osa2

2009-02-19T14:03:00.002+02:00

Piste johon koko festivaali tiivistyy on upeassa Martin Gropius Bau -keskuksessa majaileva European Film Market. Kyseessä on eräänlainen Elokuvien Supermarket tai Filmikarnevaali, jossa eri yritykset ovat vieretysten tiiviisti kiini toisissaan. Näytteilleasettajia on laidasta laitaan mutta pääpaino on selvästi myyntiyhtiöillä ja myyjäthän yrittävät jokainen erottua toinen toistaan paremmin. Tässä taistelussa aseina käytetään melko perinteisiä kikkoja. Yhdet rakentavat massiiviset lavasteet tontilleen, kun taas toiset pyrkivät shokeeraamaan kaikki mahdolliset tabut rikkovilla julisteillaan. Kovimmat tyypit luottavat elokuvansa vetovoimaan ja perinteisiä arvoja kannattavat tarjoavat ilmaista viinaa.

Jotta firmoilla olisi elokuvia mitä myydä tarvitsevat he myös tekijöitä. Tekijät tarvitsevat puolestaan rahaa ja usein elokuva vaatii valmistuakseen kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö paitsi mahdollistaa, myös rikastuttaa projekteja muutenkin kuin rahallisesti. Samalla kamppailu elokuvan saamiseksi valmistusmaansa ulkopuoliseen levitykseen helpottuu ainakin hieman.

Leffojen budjetit kasvavat kasvamistaan ja tästä näkökulmasta elokuva on melkein yhtä hyvää bisnestä kuin sota tai jälleenrakentaminen. Ainakin muutamille tahoille. Tästä syystä myyntiyhtiöiden lisäksi omia standeja löytyy eri maiden elokuvasäätiöltä ja muilta instituuteilta joiden tavoite on kehittää eri maiden välistä yhteistyötä, sekä houkutella tuotantoja omien valtiorajojensa sisälle. Houkuttelun tasavallat ja kuningaskunnat hoitavat kätevästi käteisellä. Homman idea perustuu siihen että kun maa sijoittaa leffaan niin ko. rahat tulee myös käyttää ko. maassa. Näin saadaan koko leffakoneisto häärimään kyläläisten iloksi ja lopulta tarvitaan pillipiipari hakemaan ne pois. Riettaan työryhmän poistuttua jälkeen jää paitsi hermostuneet kyläyhteisön jäsenet niin myös tukku dollareita ja mainetta lokaationa toimimisesta. Viime vuonna taisi muistaakseni tuo Hollanti olla isosti esillä ainakin Talent Campuksella, tavoittelemassa nuoria tekijöitä. Mutta se nyt ei liity varsinaisesti markettiin ja muutenkin tämä postaus on alkanut karkaamaan jonnekin ihan muualle.

Palataanpa siis hieman takaisin..

Marketilla kaikki oli kuin ennenkin. Firmat sijaitsivat tutuilla paikoillaan, puheen solina täytti tilan, askel tuntui kevyeltä ja vastaan tuli tuttuja naamoja sekä myös oikeita tuttuja edelliskerralta. Kuhina Marketilla oli kuitenkin selvästi hiljaisempaa kuin vuosi sitten. Standit olivat pienempiä kuin viimeksi ja jotkut jopa puuttuivat kokonaan. Pieni kahvila oli vallannut alueen sieltä mistä viimeksi löytyi koko huoneen täyttävä ja ilmaista leipää/colaa siinä sivussa jakava firma. Tyhjää tilaa oli yllättävän paljon. Jopa Weinstein oli karsinut turvamiehistään, messupimuistaan, tarjottavistaan ja elokuvalehtisestään. Ei ollut kovakantinen tänä vuonna ei. Syyksi tähän veikkailtiin talouden tämän hetkistä tilannetta, koska silloin kun alalla menee hyvin niin kaikki mahdolliset tyypit saapuvat paikalle. Tähtäimessään heillä on nopea diili ja oikotie onneen. Laskusuhdanteen aikana nämä kaverit karsiutuvat ja leikkikentälle jää ainoastaan ne joilla on vakaa käsi ja tarkka silmä. Eräät myös arvelivat monen firman säästelevän seuraavaan vuoteen joka on juhlavuosi. Berlinale täyttää silloin 60 vuotta.

Markkinointitempauksiakaan ei juuri nähty..Paitsi tietenkin oman tallimme puolesta. Ideoimme kustannustehokkaan kampanjan yhdessä Wreck A Movie -nettiyhteisömme kanssa ja tuloksena meille syntyi vuoden 2018 sanomalehti nimeltään Truth Today. Homma hoidettiin tyylillä ja näin onnistuimme herättämään paljon keskustelua Iron Skyn ympärille. Lehteä meillä oli jakamassa ihan oikea, menneiden aikojen paperboy!

Marketilta kerääntyy aina melkoiset määrät myös sitä kaiken muailman kampetta mukaan. Tässä kuvassa on karsittu läpleikkaus ja pöydällä on noin puolet jo valmiiksi karsitusta kasasta.

Berlinale jälkilöylyä osa1

2009-02-17T21:43:00.007+02:00

Matka Berliiniin ja takaisin on jo elettyä elämää ja aikaa siitä on myös kulunut jo ihan tuhottomasti. Olisi siis varmaan hyvä laittaa ylös juttuja vielä kun niitä sattuu muistamaan.
Tiivistetysti ilmaistuna voisi sanoa, että reissu oli jälleen erittäin antoisa.

Syvemmälle mennään tästä:

Viime vuonna tapahtui oma ensikosketukseni sinne missä tapahtuu elokuvamaailmassa ja tuo neitsytmatka oli kerrassaan ihmeellinen. Täytenä turistina, juuri alalle tulleena, vailla käsitystä miten niitä hommia tehdään kun kamerat eivät ole paikalla. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Ensimmäisenä iltana Martin Scorsese ja Rolling Stones loikkivat edessäni punaisella matollaan ja bratwurstit vinkuivat hilpeänä grillissään.

Edelliskertaisesta turistimatkasta oppineena olin tänä vuonna akkreditoituneena alueella, Fachbesucher -tittelillä. Johtopäätös: Berlinalen järjestävä osasto, A) pitää minua Professional visitorina tai B) Halusi rahani passista (á 100€). Valitsen vaihtoehdon A.

Rahoilleen sai kyllä tosin myös vastinetta. sillä huntin passilla irtoaa:
- Festareiden virallinen olkalaukku. (erikseen ostettuna n.35€)
- Itse passi
- Festareiden infolaput nätisti koottuuna.
- Kartat
- Kuljetus lentokentältä hotellille (valitettavasti ei päinvastoin)

No eipä tuossa oikeastaan mitään ole. Karttoja sekä infolappuja jaetaan kaikkialla, kentältä pääsee halvimmillaan pois about 2,5 €, taxilla noin kybällä ja kirkuvan punainen olkalaukkukin on melko näppärä tapa tulla yöaikaan ryöstetyksi. Mutta, Mutta. Nyt pitää ottaa huomioon se että kaikki magia piilee tuossa passissa.
Sillä nimittäin saa rajoittamattoman pääsyn European Film Marketille, Liput ilmaiseksi festivaalin tapahtumiin (edeltävänä päivänä) ja jopa alennusta Mäkkäristä.

Tämänkertaiset kekkerit avasi Tom Tykwerin the International ja mm. Clive Owen tepasteli matolla kera saksalaisten dubbaajien. En tunnistanut heistä yhtäkään. Joka tapauksessa avajaisten tunnelma oli kauttaaltaan jotenkin varovaisempi ja säästelevämpi kuin ennen vanhaan..Mistä tämä johtuu selviää ehkä seuraavassa postauksessa, Jos selviää.

- p

P.S. Kuvassa hymyilee saksalainen näyttelijä Reent Reins, joka on toiminut mm. Don Johnsonin äänenä.

Käsikirjoitus Workshop

2009-02-11T19:01:00.003+02:00

Noniin takaisin Suomessa ja virtaa piisaa! Ainakin koneessa. Henkilökohtaisesti olenkin sitten asia erikseen.

Tänään alkoi käsikirjoittamisen Workshop jossa katsottiin elokuva Sideways. Sieltä myös saatiin kotitehtäväksi kirjoittaa kohtaus jossa on kolme henkilöä. Äsken minulle sanottiin puhelimessa että "Fuck me sideways". Siitäpä sitten innostuin kohtauksen tekemään. Tämä kohtaus ei ole siis kirjoitettu viralliseen käsikirjoitusmuotoon vaan pelkästään viivoitettu, ranskalaiseen tapaan.

Olkaa hyvä:

- poika (n.14v) astuu sisään R-kioskiin jossa on muutama ihminen kassalla.
- poika kävelee lehtihyllyn kautta karkkihyllylle
- Myyjä (lihava nainen, n.50v) vilkuilee poikaa epäilevästi palvellessaan muita.
- Asiakkaat poistuvat
- poika nappaa suklaalevyn ja kävelee kassalle.
- Myyjä tuijottaa poikaa joka on lievästi hermostuneen oloinen.
- Myyjä piippaa suklaalevyn ja kysyy tuleeko muuta.
- Piippauksen aikana pöydälle on ilmestynyt Sultan -paketti
- poika katselee lattialle.
- Myyjä hymyilee hieman ilkikurisesti, piippaa tuotteen ja sanoo hinnan.
- poika laittaa nopeasti rahan pöydälle ja vielä nopeammin ostokset taskuun.
- vaihtorahat otettuaan poika mumisee "kiitos" ja kävelee ripeästi ulos.

- Ulkona odottaa n. 30v Mies takin kaulukset pystyssä.
- poika kävelee Miehen luo
- Keskustelevat hetken (katsoja ei kuule keskustelua)
- mies antaa pojalle 20€
- Poika antaa miehelle kondomit
- mies poistuu.
- Poika ottaa palan suklaata.

Service Temporarily Unavailable

2009-02-08T22:25:00.006+02:00

Blogi on hetken suurten korjaustöiden alla.
Kadotin läppärini laturin joten melko hankalaa on nyt mitään kirjoitella.
Eteenpäin pitää kiiruhtaa ja yleisiä koneita ei viitsi hirveän pitkäksi aikaa valloittaa.

Hyvin on mennyt muuten ja mielenkiintoista on. Minun postausta odotellessasi voit tyydyttää festivaalinälkääsi lukemalla Zombie Room -blogia ja/tai Pako blogia. Over and out.

To the Berlinale and Beyond!

2009-02-04T08:25:00.003+02:00

Nonnim. Viime viikko meni että heilahti ja paljon oli juoksemista paikasta toiseen. Blogi pääsi jäämään siinä rytäkässä hieman vähemmälle huomiolle, mutta aletaanpa nyt rydistäytymään.

Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä lennolta Helsinki - Berlin ja lentoyhtiönä toimii tällä kertaa Airberlin. Matka maksoi meno-paluulta 163€ mikä on varsin käypä hinta halpalentoyhtiöltä joka tarjoilee ensiluokkaista palvelua..Ainakin yleiseen tasoon verrattuna.

Suuntana on siis Berliinin elokuvajuhlat eli Berlinale. Tapahtuma on yksi suurimmista elokuva-alan vuosittaisista kohtaamispaikoista ja pakkohan näitä on kiertää jos alalle mielii. Tai no pakko ja pakko. Matkat ovat aina olleet mielenkiintoisia ja äärimmäisen opettavaisia tapahtumasta riippumatta. Henkilökohtaisesti vierailen nyt toista kertaa kyseisessä fiestassa vaikka olenkin vasta toisen vuoden opiskelija. No mutta nuorena täytyy sijoittaa tulevaisuuteen jotta voi vanhana todeta mitä kaikkia virheitä sitä tulikaan tehtyä. Opintolainan käyttötapa se on tämäkin.

Mitä minä siellä sitten teen? Pyrkimykseni on päivitellä blogia lähes rehellisesti, lähes päivittäin vierailuni aikana (4. - 10.2.). Täältä voit siis näppärästi seurata tapahtumien kulkua. Mutta jos nyt jotain tavoitteita kirjaan (Tavoitteet on aina hyvä kirjata. Panna muistiin. Ja hakata päätä sillä viholla johon ne juuri kirjasi.) niin oppia lähden hakemaan Talent Campuksen luennoilta, näkökulmaa alan ammattilaisilta, katsausta tarjontaan ja alan tilanteeseen Film Marketilta (EFM), feissarimarkkinointia Sivutyön ja Ennustuksen kanssa, KYKY-palaveria Suomi-instituutissa, IRON SKYn markkinointia ja videoblogin kuvaamista/valmistamista, sitten hieman yleistä minglailua ja tietenkin olutta voisi pari tuoppia juoda. Saksassa kun kerta ollaan! Tiistaina koetaan kauniita onnen hetkiä tai vastaavasti silmitöntä kauhua kun yritämme ehtiä Kodakin lounaalta suoraan paluulennolle.

Kone on perillä about kahdelta saksalaisten käkikellojen mukaan ja siitä sitten singahdetaan hostellin kautta hakemaan festivaalipasseja ja tutustumaan tarkemmin tulevaan ohjelmaan. Majapaikasta varmaan myös tämän postauksen lähetän ja itse majapaikkana toimii samainen hostellihotelli jossa tuli vierailtua vuonna 2005, villillä ja vapaalla intterrail matkallani. Circus Hostel on siis jälleen kyseessä.

Huolia ja murheita ei varsinaisesti ole.. Lentojen aikataulu nyt vähän pännii, sillä lähdettymme Talent Campuksella olisi puhumassa vain jotain mitättömiä Oscar-voittajia. Ei voi ketään..täytyy vain käyttää hansikkaissa oleva aika tehokkaasti. Reissussa on myös onneksi väkeä Bronsonilta ja hehän ovat Saunan myötä nyt tuoreita Jussi-voittajia. Siinä pystissä on sentään särmää. Ja uudet Oscarit jaetaan joka tapauksessa ihan kohta. Kukaan ei muista vanhoja voittajia. Ja nyt meinaa lähteä käsistä. Ehkä se on tämä ilmanpaine, ehkä se on se lentokentällä nautittu tuoppi kolmosta. Mene ja tiedä.

Täällä Pekka Ollula, high as a ...
Terveisiä kotiin!

P.S. Kaksi alan ammattilaista ja kuumaa nimeä eli ohjaaja Timo Vuorensola ja hänen puolisonsa Essi Suomela ovat starttaamassa yhteistä blogiaan tämän vuoden Berlinalessa. Blogi käsittelee elävääkuollutta elokuva-alaa ja heidän tarinoitaan voit lukea täältä.

P.P.S. Ilmainen kyyti VW Phaetonilla kentältä suoraan hotellille. Nice..

Laadukas tennisottelu

2009-01-28T09:01:00.005+02:00

Kuinka monta jenkkipresidenttiä mahtuu kuukauteen? Ainakin 4.
Tässä kuussa olen nähnyt siis 3 elokuvaa jotka kaikki kertovat Yhdysvaltojen presidenteistä.

Ensimmäisenä vastaan tuli W. joka oli tarinaltaan melko lattea. Tässä vaiheessa mainittakoon ettei Bush juniorin viran päättymistä tahi siirtymistä historiaan oteta laskuihin mukaan. Toisaalta voidaan miettiä että halusikohan Oliver Stone tehdä tarkoituksella Georgesta lattean elokuvan joka painuu samalla tavalla unholaan kuin ystävämme Bushie. Molempien olemassaolosta on vedenpitävät merkinnät, mutta välittääkö kukaan kummastakaan oikeasti? Noin niinkuin henkilökohtaisella tasolla.

Toisena vuorossa oli JFK. Myöskin Stonen ohjustehtaalta valmistunut pätkä. Elokuva on melko pitkä, mutta sen katsominen on erittäin palkitsevaa ja se kehittää varmasti myös Out of the Box -ajattelua.

Kolmantena törmäsin Obaman virkaanastujaisiin. Kyseinen ohjelma oli myös viime viikon katsotuin tv-ohjelma Suomessa 940 000 katsojallaan (TV1). Hyvä Suomi ja Hyvä Obama!

Neljäntenä oli vuorossa tämä mitä laadukkain verbaalinen tennisottelu presidentin ja talk show -isännän välillä, eli siis FROST/NIXON.

Elokuva on ehdolla Oscar-patsaan saajaksi useassa kategoriassa. Muun muassa näissä:

Paras Elokuva,
Paras Ohjaus,
Paras Miespääosa

Parhaaksi elokuvaksi en nyt ainakaan vielä lähde Frost/Nixonia tituleeraamaan kun en ole vielä kaikkia nähnyt, mutta on se kyllä erittäin hyvä! Ohjaus (Ron Howard) on hoidettu taidolla ja Frank Langella vetäisee Nixonin roolin niin mallikkaasti että välillä tuntuu kuin kankaalla olisi Nixon ihan omana itsenään. Yhteistä F/N ja W. -elokuville on se että molemmissa on melko harhaanjohtavat trailerit..Menkää katsomaan niin tiedätte. Samalla on mahdollisuus oppia ettei ne trailerit kerro elokuvasta yleensä juuri mitään.. Frost/Nixon kuitenkin kantaa elokuvana alusta loppuun erittäin hyvin. Välillä jotakin kohtauksia rakennetaan hieman häiritsevällä ja jopa kliseisellä tavalla, mutta loppupeleissä pienet säröt katoavat laadukkaan kokonaisuuden sekaan.

FROST/NIXON ****

Päässä tuulee ja ajatuksia sataa.

2009-01-25T22:35:00.004+02:00

Luin äsken hyvän kirjan. Kirja on opas parempaan elämään ja loistaviin ideoihin. Kirja on koulutusohjelma joka kestää läpi elämän. Sen avulla on myös mahdollista kehittyä paremmaksi ihmiseksi ja luovemmaksi ajattelijaksi jo 10 vuodessa. Kirja on Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen kirjoittama luovan ajattelun käsikirja Kuinka Ideat Syntyvät.
Kirja pakottaa lukijansa pohtimaan motivaation merkitystä, omaa ajankäyttöä ja sen järkeistämistä, ongelmien määrittelykyä sekä erilaisia ideointitekniikoita. Lisäksi se listaa kysymyksiä joita pitää jatkuvasti esittää itselleen sekä projektille/tuotteelle jota on ideoimassa.

Luova työ on hankalassa asemassa. Luovassa työssä ei tule hiki ja tästä syystä luovaa työtä ei arvosteta, sille ei osata varata aikaa ja moni lukitsee vapaaehtoisesti oman luovuuskomeronsa ilman että edes vilkaisee sinne. Kirja uskoo ja minä uskon, että jokainen ihminen on luova. Ilahduin lukiessani kun huomasin että minulla on mahdollisuus oppia vieläkin luovemmaksi ja idearikkaammaksi.

Aikaa tähän menee about 10 vuotta, mutta miettikää miten paljon hyviä ideoita tulen siinä ajassa tuottamaan, jos varaan joka viikko 2 kertaa 2 tuntia luovalle ajattelulle. Ideoita tulee ehkä yksi, ehkä sata, tai ei ollenkaan. Mutta mitä sitten? Tuona aikana olen käyttänyt 2080 tuntia luovalle ajattelulle ja se on jo valitettavasti 2080 kertaa enemmän kuin moni käyttää koko elämänsä aikana. Se olisi myös vuosilukuna mielenkiintoista nähdä. Kuvitelkaa mitä kaikkea vuoteen 2080 mennessä on ideoitu!

Mietitkö vuotta 2080? Ajattelit siis vahingossa luovasti. Tarvitaan luovaa ajattelua jotta pystyy näkemään kaukaisuuteen ja sitä kautta voi tulla keksineeksi seuraavan suuren jutun. In search for the next Big thing! Nyt ja iankaikkisesti.

Olin Musiikki & Media'08 -tapahtuman aikana kuuntelemassa Saku Tuomisen luennon luovuudesta ja ideoiden työstämisestä Finlaysonilla. Luento oli erittäin innostava ja harvinaislaatuinen, sillä se nostatti tunteen että nyt äkkiä töihin ja ideoimaan! Sellaisen tunteen kohdatessaan ei mikään ole tiellä ja prosessi johon sukelsimme tuotti nopeasti laskettuna vähintään 10 ideaa joita kannattaa kehittää ja jokainen niistä elää nyt omassa kehitysvaiheessaan. Aika näyttää muodostuuko niistä koskaan mitään, mutta olemme kuitenkin eläneet niiden kanssa ja lopulta ne tulevat väistämättä muodostamaan jotain mitä emme ole vielä keksineet. Mielenkiintoinen on elämä.

Ja vaikka luova ajattelu tai jatkuva ideointi ei kiinnostaisikaan, niin kirja toimii myös oppaana kohti hyvää elämää, jopa ilman yhtään uutta ideaa..

Suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi kaikille.

P.S. "Päässä Tuulee ja Ajatuksia Sataa" on myös mainio kirja sitaattien parissa. Kirja on täynnä suuria ajatuksia jotka ovat poikineet monia suuria ideoita.

Kohti uutta viikkoa.

2009-01-25T21:35:00.006+02:00

EDIT: Viereisen kuvan on ottanut ihana Anita Hyppönen

Päivä on sunnuntai ja kohta voisi mennä nukkumaan. Yöunet kun jäivät yllättävästi viikonloppuna melko vähäisiksi. Kohti uutta viikkoa ollaan matkalla ja se onkin luonteeltaan mielenkiintoinen koulun suhteen sillä kyseessä on "opetukseton viikko".

Tämä ei kuitenkaan tarkoita lomailua vaan hommia pitää painaa eteenpäin ja oppia täytyy hakea itsenäisesti. Suoritus on sinänsä helppo, koska jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta ja töitä nyt tekee tässä suoritusyhteiskunnassa jo vähintäänkin puoliautomaattisesti. Riittää kun pitää vain mielensä avoimena tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme.

Perjantaina oli monikamerakurssimme palautekeskustelu jota ennen vierailin parin luokkakaverin kanssa Ylellä Tohlopissa. Palautettiin lavasteet ja melkein venäytettiin selkämme. Palautetilaisuudessa katseltiin pätkiä vedoistamme ja käytiin läpi virheitä. Virheitä oli kaikilla paljon ja oli hyvä että niihin keskityttiin. Eipähän kukaan voinut jäädä leijailemaan ja tuudittautumaan uskoon, että osaa jo kaiken. Erittäin positiivista oli huomata miten kaikki osa-alueet kehittyivät joka vedolla yhä paremmaksi ja paremmaksi. Intensiivinen kurssi monikameratuotannoista avasi uusia näkökulmia tv-työhön, teknisiin ratkaisuihin ja ryhmässä toimimiseen, mutta kehitti myös ajattelua sisällöntuotannon näkökulmasta. Antoisaa ja palkitsevaa siis. Välillä kannattaa katsoa myös muualle jotta voi kehittyä toisaalla.

Kuvassa toimin ohjaajana, mutta sen ottaneesta henkilöstä ei valitettavasti ole tietoa. Kuva on tallentunut luokkatoverini, tuottajakollegani ja hyvän ystäväni Pauli Kopun kameralle. Hänen blogistaan voit käydä väijymässä lisää kuvia kurssiltamme.

Oscar sanoo

2009-01-23T17:28:00.006+02:00

Pakkohan minunkin on tämä jokaisen kunnianhimoisen blogaajan postaus tehdä. Ja tietysti vielä päivän myöhässä, kun en eilen jaksanut. Tuota ei olisi pitänyt myöntää..

No mutta Oskari-pojan ehdokkaat löydät täältä.
Kaikkihan pitää nähdä sitten ennen itse gaalaa. Vai mitä lapset?

Tyrkyllä ovat mm.

The Curious Case of Benjamin Button
Frost/Nixon
Milk
Slumdog Millionaire
The Reader
The Visitor
The Wrestler
Rachel Getting Married
Changeling
Frozen River
Tropic Thunder
Doubt
The Dark Knight
Revolutionary Road
Vicky Cristina Barcelona
Frozen River
Happy-Go-Lucky
In Bruges
Bolt
Kung Fu Panda
WALL-E
Changeling
The Duchess
Australia
Auf der Strecke (On the Line)
Manon on the Asphalt
New Boy
The Pig
Spielzeugland (Toyland)
Hellboy II: The Golden Army
Defiance
Iron Man
Slumdog Millionaire
Wanted

Sitten on nämä ulkomaan ehdokkaat joita on kaikkiaan huikeat viisi kappaletta.

The Class (France)
Departures (Japan)
Waltz With Bashir (Israel)
Revanche (Austria)
The Baader Meinhof Complex (Germany)

Oscareista myöhemmin lisää. Katsotaan nyt Jussit ensin.

Vikat Monikamerallattelut..so far

2009-01-22T14:32:00.007+02:00

Pitihän se arvata että ajolistaan tuli virheitä kun sen meni niin myöhään väkertämään. Niitä löytyy muutamia. Löydä kaikki niin saatan tarjota bissen.

Aamulla muuntauduin ohjukseksi ja olin jälleen ajoissa koululla. Mikäköhän ihme minua vaivaa? Kyllähän se nyt olisi luovaa myöhästyä vähintään vartti tai tunti. Eikös?

Kaksi päivää ollaan treenattu siis suhteellisen rauhallisen perus Talk Shown tekemistä ja nyt vikana päivän otettiin hieman rennommalla otteella ja jopa hieman improiltiin. Tai no väsymätön juontajamme nyt on vetänyt kolmen päivän aikana yhteensä 17 juontoa puhtaalla improlla. Melekoinen kaveri. Laitetaan nyt tähän kohtaa linkki hänen sivuilleen, kiitoksena loistavasta työstä.

Ekalla rykäisyllä sain ohjattua JYRKImäisen lähetyksen, joka näytti kuulemma lähes sellaiselta kuin JYRKI alkuaikonaan. Silkkaa timanttia siis eikä sitä fiiniä kamaa ajatteleville nuorille, joka lopulta JYRKIn kaatoi. Paha moka. Olisi kannattanut myös tuolloin muistaa että nuoret eivät ajattele. Ilman tuota erhettä meillä olisi ehkä vieläkin olemassa sarja joka aiheuttaa merisairautta.
Tokan vedon aikana operoin käsivaralla kamera kakkosta ja se meni suorastaan loistavasti. En edes letkuun kompastunut vaikka studarin taisin melkein taklata.
Kolmannella tempaisulla olinkin sitten kuvanauhoittajan roolissa eli vastuullani oli inserttien esittäminen ja koko ohjelman tallentaminen. Homma oli loppupeleissä aika yksinkertainen, mutta silti erittäin tärkeä. Suoriuduin tehtävästä ilman virheitä..tai ainakin luulin niin. Lähetyksen päätyttä olisi pitänyt painaa Rec Stop -näppäintä eikä perinteistä Stop -näppäintä. No sainpahan juhlia lähes 6 minuuttia onnistumistani.

Lopuksi tehtailin vielä kopiot vedoista koneelleni ja muutamalle levylle. TTVO:n AV-kiska antaa minulle lähitulevaisuudessa varmaan porttikiellon, sillä olen tainnut hakea kaikki kurssilla menneet DVD:t sieltä. AV-kioski on siis paikka joka säilöö ja vuokraa kaikki käyttämämme laitteet ja lisälaitteet, aina pölystä filmikameraan. Eli jos AV-kioski satut lukemaan tätä niin haluan muistuttaa että syy on kurssin. Ei minun. Välillä vaan napsuu ne nakit joilla saa maineen lähtemään. Kiitos ja anteeksi.

Ruokana oli härkää pihvimuodostelmassa. Hyvää kuten ruoalla on tapana. Hitusen alkoi tosin närästämään. Taidan sittenkin olla ihminen enkä kone..

Muutamia maileja eteenpäin ja myös Berliinin majoituksen varmistaminen. Nyt on katto päällä 4. - 10.2. jonka vietän alla Saksan hallituksen.

Monikameraharjoittelu alkaa olemaan jo paketissa. Huomenna on vielä luvassa palaute tästä viikosta ja lavasteiden palautus Yleisradiolle Tohloppiin.
Kiitos YLE!
Sitten alkaakin omien multicam-projektien suunnittelu ja toteutus.

Liikenne- ja Viestintäministeriö julkaisi tänään muuten tiedotteen (kiitos vinkistä Neiti Nuorgam) jonka mukaan suomalaisilla TV-kanavilla esitetään yhä enemmän uusintoja. Nyt siis kannattaa alkaa suunnittelemaan loistavia monikameratuotantoja sillä ne ovat nopeita toteuttaa ja kaiken lisäksi halvalla. Halpa tuotanto muka kalliissa paketissa = Mieletön kasa massia käteen tilaajalta.

090121

2009-01-21T22:49:00.004+02:00

Keskiviikkona oli vuorossa toinen oikea ohjausharjoitus. 28min veto joka valitettavasti loppui hieman ennen. Näette sen jos vain keksin keinon capturoida kyseisen pätkän ja pakata sen tänne mahtuvaan muotoon. Homma sujui paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta kyllähän virheitä aina mukaan mahtuu. Onneksi niistä on tapana oppia. Mirotron ja vieraat vetivät paremmin kuin koskaan. Kyllähän tuota ohjelmaa ihan mielellään jo katsoo, jos ei tuijota pelkästään omia virheitä. Ne meinaan hyppii silmille, ei niinkään työryhmän mokat. Vedon jälkeen fiilis oli hyvä ja kyllä taas huomasi miten ohjaamossa kaikki muu unohtuu.
Seuraavaksi jälleen kameraan. Eilinen meni paremmin, mutta onnistuin kuitenkin muutaman money shotin tarjoilemaan myös tänään. Kolmanteen menin jälleen haastateltavaksi. Häiriintynyt show tuli siitä.
Sitten piraattipaja polkaistiin käyntiin ja vedoista tehtailtiin useita kopioita, useaan suuntaan.

Ruokana oli nakkikastiketta. Aika jees.

Aterioinnin jälkeen hoitelin muutaman mailin ja puhelinsoiton liittyen sekä Ennustukseen, että KYKYyn. Näiden jälkeen kätösiini laskeutui Ennustuksen esikatselu-DVD jota ei ole tarkoitettu levitykseen, mutta koska koko iltapäivä tuli leikittyä piraattia niin nyt houkuttais kyllä heittää se torrenttina verkkoon. Helposti saatavilla = Laajempi levikki = Isompi näkyvyys = Mainetta = Kunniaa.

Tässä vaiheessa päässä soi house bändimme, the LaaLaa Experiencen esittämät YUP:n Lihavia Luurankoja sekä ABBA:n Money,Money,Money niin lujaa että oli pakko suunnata kotia kohti.

Kämpällä Spotify:n (joka on sitten sellainen palvelu että parempaa saa hakea.) avulla ensiapua Skeletor Abbaan ja pään nollausta. No ajolista tuli tehtyä ja vetoja katseltua, mutta muuten vain lähinnä juttuja miettien..
Huomenna olis tarkoitus treenata vähän erilaista meininkiä ja kamerat tullaan heittämään käsivaralle. Itse ajattelin ohjata jotain JYRKImäistä ja katsoa mitä siitä tulee. Tulevaisuus näyttää sen ja monta muutakin asiaa. Pysytään taajudella. Over and out.

Gentle Tuesday

2009-01-20T22:46:00.008+02:00

Aikasin ylös, mysliä naamaan ja ajoissa kouluun. Aamupakkanen otti vastaan suhteellisen lämpimästi ja ajatus oli kirkas. Koululla ajolista kuntoon ja studioon.
Pientä aamukankeutta ja yleistä pyörimistä lukuun ottamatta, kaikki olivat yllättävän pirteitä heti kättelyssä. Studio saatiin yllättävän nopeasti kuvauskuntoon ja päästiin aloittamaan.

Ensimmäisen vedon hoiti yllättäen ryhmä numero uno. Samainen siis jonka ohjaajana toimin. Tarkoituksena oli vetää kolme 28 minuutin vetoa, kolmella eri ryhmällä, mutta ajallisten epäselvyyksien takia päätettiin jokainen hoitaa arviolta sinne päin. Huomenna tähdätään sitten siihen kakskasiin.
Homma lähti hyvin käyntiin ja edellisillan benchmarkkailusta oli todella paljon hyötyä. Leikkaukset sujuivat hyvin ja jopa melko rytmikkäästi. Mitä nyt välillä puhuja hieman eksyi kuvasta, mutta virheistä oppii. Ääntä pitää käyttää yhä vain enemmän, sillä vaikka intercomiin puhutaan niin pitää voida olla varma viestin perillemenosta.
Ohjauksessa taitaa tuo rauhallisuus olla se avaintekijä, niin oma kuin koko ryhmän. Liikkuvia osia on erittäin paljon ja kaikki pitää saada osumaan kohdalleen, mutta virheiden sattuessa niitä ei pidä jäädä suremaan vaan täytyy siirtyä päättäväisesti eteenpäin. Ryhmäni toimintaan olin erittäin tyytyväinen ja palaset loksahtelivat mukavasti paikoilleen. Kameroita olisi ehkä pitänyt hieman tarkemmin käskyttää..no onhan se ihan mukavaa hoitaa eka veto pikkasen rennommin. Kaikkihan tässä vielä hakee sitä omaa ja yhteistä toimintatapaa. Juontaja, bändi ja haastateltavatkin vetivät hommansa erittäin loistavasti suunnattomalla ammattitaidolla. Monikamerointi on kyllä ryhmätyötä parhaimmillaan ja palaute on välitön. Mukavaa on se.

Toimin myös kakkosryhmässä mutta siellä paikkani on kameran varressa. Ajauduin sattumalta hoitamaan kakkoskameraa ja se kyllä aluksi hieman harmitti, sillä sen tehtävä nyt on lähinnä ottaa yleiskuvaa. Sain kuitenkin käännettyä homman plussalle ja pääsin kunnolla ajelemaan masiinallani. Kiitos Pauli Kopun joka mestarillisesti ohjasti ryhmää nro2 ja soi minulle vapauksia tarjota hieman vaihtelevuutta myös YK-kameralla.

Monikameruutta tutkiessani osui webastosta kohdalle Jaakko Salmijärven pohdintoja monikameratuotannosta. Opas vaikuttaa tiivistävän perusteet melko mainiosti pieneen tilaan. Täytyypä tutustua tarkemmin. Tutustu toki sinäkin.

Homman oltua kasassa siirryimme muutaman tuottajan kanssa keskustelemaan Tampereen Film Festivalien yhteydessä järkkäämästämme Filkkaritelkkarista (työnimi). Tavoitteena on toteuttaa monikamerataltiointina laadukas makasiiniohjelma joka on ajankohtainen, viihdyttävä ja upea vielä vuodenkin päästä. Haaste on rapsakka ja projektista tulee erinomainen! Nyt tulisi sitten hoitaa muutama yhteistyökumppani mukaan tekemään jotain uutta ja mullistavaa. JesJes ja eteenpäin. Paliksen loputtua ja osittain myös sen aikana käväisin noutamassa vetomme jotka olivat kuin taikaiskusta muuttuneet DVD-muotoon. Selittämättömästä syystä en kuitenkaan onnistunut omenallani ko. lättyä kopioimaan..pitää yrittää toisella myllyllä myöhemmin uusiksi.

Ruokana oli kanasoppaa. Se oli hyvää.

Ruokailun jälkeen siirryttiin toisten tuotantojen pariin mainioon tilaan nimeltä Titan. Titaanien (Kopu ja mä) työskennellessä saatiin kolme eri projektia eteenpäin. KYKY liikahti eteenpäin Neiti Nuorgamin lähetettyä ryhdistäytymiskirjeen mailitse ja muistuttamalla kuinka vähän aikaa kyseiseen tapahtumaan oikeastaan onkaan. Nyt nopsaan ne kontaktit kuumiksi ja apurahaa taskuun kiitos. Sivutyö polkaistiin julkisuuteen uudelleen ja nyt mennään loppuun asti. Lopulta vielä nettiin jakoon niin johan on näkyvyyttä.
Sivutyö on siis Maria Kaurismäen ohjaama lyhytelokuva suomalaisten opiskelijanaisten harjoittamasta prostituutiosta. Elokuva on hänen sekä muutaman muun opiskelijan päättötyö TTVO:n pajasta. Itse toimin elokuvassa yhtenä tuottajista. Lisätietoa elokuvasta voit katsoa sen uusilta nettisivuilta täältä ja elokuva ensimmäisen minuutin voit katsoa tässä:

Kolmas projekti on myös yksi päättötöistä ja siihen saimme kiinnitettyä jälleen yhden yhteistyökumppanin. Elokuvan nimi on Ennustus ja se kertoo erään perheen koskettavan tarinan sodanjälkeisestä, toivorikkaasta jälleenrakennusajasta.

Elokuvan kotisivuihin voit tutustua täällä ja trailerin voit katsoa tässä:

Tässä elokuvassa olen mukana myöskin yhtenä tuottajana.

Näiden hommien jälkeen pidettiin vielä yksi palaveri koskien Innovaattoria, joka on eräs kehittelemämme TV-sarja. Päätimme kuitenkin siirtää sen suurimmalta osin torstaille, sillä päivä oli jo venähtänyt kuuteen. Kotiin vielä päivittämään huomisen ajolista. Pienten muutosten jälkeen siitä tuli tämän näköinen. Toivottavasti on nyt edes sinnepäin..meinasin jo laittaa blogini ensimmäisen hymiön mutta säästellään nyt kun on tämä talouskriisi ja kaikkee.

Huomenna näkee miten menee..palaillaan.

Vuoden Synkin Päivä

2009-01-19T21:15:00.003+02:00

Tänään vietetään vuoden synkintä päivää, aka Blue Monday. Onneksi se kuitenkin on jo pian ohi. Suoranainen synkkyyden asiantuntija, Brittipsykologi Cliff Arnall julkaisi neljä vuotta sitten teorian, jolla voidaan määrittää vuoden synkin päivä.
Se päivä on tänään.

Ehkä nyt olisikin aika uusia lupaukset terveellisimmistä elämäntavoista ja tuloksellisemmasta tulevaisuudesta.

Tässä hieman linkkejä aiheeseen:

Päivän omat sivut löytyy täältä:
http://www.beatbluemonday.org.uk/

Tohtori neuvoo uuteen nousuun:
http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=0985775

Iltalehden pohdintaa:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1635375

Suomi24 keskustelee:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000041014882

Wikipedian artikkeli:
http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Monday_(date)

Daily Mail tituleeraa päivää Historian synkimmäksi:
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1121262/Feeling-blue-Today--January-19-2009--depressing-day-HISTORY-say-experts.html

Telegraph uutisoi aiheesta näin:
http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/howaboutthat/4284191/Monday-January-19---the-most-miserable-day-of-the-year-say-psychologists.html

Sauna palaa Tampereelle! 23.1.

2009-01-17T12:48:00.005+02:00

Mansesterissa asuvia hemmotellaan jälleen sillä viime vuoden kovin kotimainen elokuva SAUNA palaa Tampereelle elokuvateatteri Niagaraan 23.1.2009

Nyt onkin hyvä tilaisuus käydä katsomassa Sauna vaikka uudelleen ennen 1.2. järjestettävää Jussi-gaalaa, johon Saunalla on 7 ehdokkuutta.

Ei muutaku syntejä pesemään!

Kaksi yhden hinnalla.

2009-01-16T16:00:00.002+02:00

Tunsin eilen melko omituista syyllisyyttä johtuen siitä etten tehnyt uutta blogipostausta eilisen aikana. Varmaankin menee hetkinen että löytää oikean kirjoittelurytmin tällä tutulla, mutta silti niin vieraalla maaperällä. Tämän vuoksi voisinkin nyt laittaa kahden päivän opintopäiväkirjailut tähän yhteen ja samaan postaukseen.

Keskiviikko oli päivänä varsin mukava, vivahteikas ja täynnä suuria tunteita.
Aamu aloitettiin monikameroinnilla jälleen ja vuorossa oli ajolistoihin perehtyminen. Nopean briiffin jälkeen ryhmä vedettiin kolmeen osaan ja eri ryhmät lähtivät tekemään eri juttuja. Minun ryhmä suuntasi suunnittelemaan ajolistaa ja lavastusta. Tehokas Anita näppäilikin sen hetkessä, kun me annoimme kommentteja. Pienetkin jutut on paljon mukavampaa tehdä ryhmässä.
Lavastuksen suunnitteleminen oli myös erittäin antoisaa ja kaikilla oli hyviä ideoita. Ongelmaksi muodostui tulevan ohjelmamme sisältö, sillä tulisihan lavastuksen nyt olla aika yks'yhteen käsiteltävien asioiden kanssa. Ero on melko suuri kun pohditaan että laitetaanko studion seinälle kyrpä vai risti.
Seuraavaksi suuntasimme ohjaamoon jossa kävimme läpi miten kamerat kalibroidaan ja miten niiden valkobalanssit sekä väriarvot säädetään. Miljoona nappia, mutta yksinkertainen homma.
Ohjaamosta liikuttiin sitten kameran varteen ja tehtiin seuranta- sekä skarppiharjoituksia, perus, perus. Näin olikin eilisen kuntopiiri käyty läpi ja siirryin kirjaston kautta tulostelemaan lappuja kirjanpitäjälleni. Olen siis toiminimeni (PRAME) arvovaltuutettu johtaja ja duunikseni teen alihankintoja eri media-alan yhtiöille. Aikalailla kaikkea..tyyliin järjestäjästä luovaan suunnitteluun ja jos jotain hommaa en osaa niin ainakin tiedän tyypin joka homman hoitaa. Maailma pelastuu ja tuotannot helpottuu!
Kirjastosta mukaan tarttui mr. Kankaan suosittelema TV-kameratyön perusteet. Melko mainiolta opukselta vaikuttaa..Suosittelen!

Velimies saapui jälleen Manseen hakattavaksi ja hän antoi auton käyttööni siksi aikaa. Maailman paras broidi lahjoitti myös komian paidan minulle:
Autolla huristelin työpaikkalle ja jätin sen surutta sakkopaikalle. Muutama puhelinsoitto Ennustus-elokuvan merkeissä ja sitten Iron Sky:n pohtimista, sekä muutama palaveri. Auto takaisin veljelle ja asunnon pikasiivous. Meille oli tulossa vieraita nääs..

Kämppä kunnossa ja joku päähänpisto niin 21.00 paineltiin kaljabingoon tai siis tietobingoon. Amurin Krouvissa joka keskiviikko! 3 ruudukkoa, 3 peliä per ruudukko, 9+1 mahdollisuutta voittaa! Kannattaa mennä spleailemaan.

Toverimme Ranskasta saapui joskus kympin jälkeen kaupunkiin ja siinähän se ilta sitten venähti suomalaisia makuja maistellessa. Lähinnä lonkeroa, ruisleipää ja kasipalloa.

Torstaina piti kouluun mennä 8.30 mutta heräsin vasta klo 11 ja painelin kahteentoista koululle. Onneksi käymme tällä hetkellä perusteita läpi ja meidät on jaettu aamu- ja iltapäivä ryhmiin (á 4 H) en siis missannut mitään! Mainiota! Studioharjoituksia ja sitä samaa. Ohjaus (oma) olisi voinut mennä yhtä hyvin kuin ekalla kerralla. No menköö edellisillan piikkiin. Muut roolit puolestaan hoitui hyvin. Erityisesti Studarina oleminen. Siinä on mukava ja ihmisläheinen homma. Sitähän vois melkein harrastuksena tehdä.

Koulun jälkeen seuraamme saapui vieraita Espanjasta ja taas täytyi lähteä uudelle makumatkalle. Ystäväni Jussi oli myös käymässä ja hänen kanssaan käytiin erittäin rakentavia keskusteluita, kuten aina. Aiheina oli järkkäilemämme KYKY-tapahtuma Berliinissä ja timanttiset ideat animaatioleffoiksi.

Tää on meidän vuosi! Sinun ja minun.

Monikamerakurssimme

2009-01-13T22:41:00.004+02:00

Day 3:
Tänään sitten paikalle saapui kurssin virallinen opettaja eli Kankaan Jaakko joka on koulumme vanha oppilas ja paljon monikameraduuneja värkkäillyt varsin pätevän oloinen jätkä. Harmaita hiuksia ja ylimääräistä stressiä aiheutti Fiktion käsikirjoitus 1 -kurssi jonka oli määrä alkaa tänään. Huolia aiheutti lähinnä kurssien päällekkäisyys, kun kumpaakaan kurssia ei oltu sovitettavissa ilman poissaoloja. No mutta käsikirjoituksen alku siirtyi myöhemmäksi ja huikea joukkopaniikki osoittautui aiheettomaksi.

Alkajaisiksi siivosimme studion sellaiseen kuntoon että siellä voi työskennellä. Käytännössä tyhjensimme sen siis kokonaan. Loppupäivä katsottiinkin esimerkkejä erillaisista monikamerataltioinneista ja niiden making offeja. Kiinnostavaa oli ja huomenna pitäisi ennättää kouluun 8.30 sillä sijoituin aamupäivän ryhmään. Ai niin ja ruokana oli siskonmakkarasoppaa. Se oli hyvää.

Monikameraa - Part 2

2009-01-13T22:17:00.003+02:00

Day 2:
Toinen koulupäivä starttasi varsin näppärästi enkä edes myöhästynyt. Hooray for boobies! Aamulla käytiin ensiksi läpi toimenkuvat joita monikamerakentällä esiintyy ja asiat mitä tulee ottaa huomioon, kuten esim. turvallisuus ja se ettei ruokaa tahi juomaa viedä ohjaamoon. Tuutorit hoitivat hommansa ihailtavan selkeästi ja lähes "kädestä pitäen". Mukavaa ja piristävää tällä kurssilla on se että jälleen pääsee opettelemaan ja kokeilemaan hommia oman suuntautumisensa ulkopuolelta.

Teoria osuuden jälkeen päästiin tositoimiin ja laitettiin studio pystyyn. Päivän aikana minulla oli viisi eri roolia joista jokainen oli varsin nautinnollinen. Ensiksi toimin lavastajana ja studion noustua koko komeuteensa hyppäsin haastateltavan penkille. Systeemi toimi siten että teimme periaatteessa puolen tunnin ohjelman läpiajon neljässä minuutissa ja joka vedolla vaihtui kunkin tehtävä. Hauskaa, nopeaa ja vaihtelevaa.

Kuulustelun jälkeen alkoi studiossa pomppiminen tympimään ja niinpä loikkasinkin suoraan ohjaajan pallille, ohjaajan paikalle. Monikameran ohjauskomennot ja muu terminologia tuli nopeasti tutuksi ja ennen kuin huomasinkaan oli lähetys jo käynnissä ja minä, pieni suuri mies Hallituskadulta kapellimestarina. Voiman tunne oli valtava ja homma oli siistiä.

Seuraavaksi syöksyin takaisin studioon ja menin ykköskameran taakse puikkoihin. Vastaanottamaan samoja käskyjä joita juuri äsken olin itse huudellut. Kuva oli skarppia, rajaukset hyviä ja ohjaaja tyytyväinen. Ei muuta kuin eteenpäin! Lopulta päivän päätteeksi asetuin studio-ohjaajan saappaisiin. Tämäkin touhu muistutti ehkä vähän inttiä, mutta oli varsin mielenkiintoista. Vielä jos se langaton radioni olisi toiminut kunnolla olisi homma ollut varmasti tuplasti hauskempaa.

On maailmassa monta ihmeellistä kameraa..

2009-01-13T21:24:00.003+02:00

Ja tästä se sitten lähtee. Nimittäin ainoa mahdollisuus läpäistä Iken kurssi hoitamalla oppimispäiväkirja kuntoon. Monikamerakurssi otti ja alkoi. Nyt on tilanne se ettei päiväkirjassa ole vielä ainuttakaan merkintää mutta onneksi muistini on rautaa...

Day 1:
Koulu jatkui riettaan sekä rauhallisen loman jälkeen 7.1. koulumme studiossa. Väki oli väsynyttä mutta minä olin pirteä, sillä kehoni ei olisi varmaan kestänyt enää ainuttakaan lomapäivää. Paluu arkeen oli siis yhtä juhlaa osaltani. Ensimmäisenä käytiin läpi mitä kurssi tulisi pitämään sisällään ja millaisia projekteja kurssin puitteissa pystyy tekemään. Varsinainen opettaja oli saapuva vasta seuraavalla viikolla joten meitä oli paimentamassa muutamia oppilaita jotka olivat jo saaneet koulutusta monikamerasta.

Kurssi tulee koostumaan monikameratuotannon perusteista ja koulun studiossa tullaan treenaamaan Talk Show -tyyppisen ohjelman tekoa. Tämän lisäksi jokainen osallistuu ilmeisesti vähintään yhteen projektiin joka tarvitsee monikamerallista kalustoa taltioituakseen. Projektit olivat melko poikkeuksellisesti jo valmiiksi tarjolla ja muutamia mainitakseni löytyi taululta mm. musiikkikeikan taltioimista, urheilutapahtumien purkittamista ja jotain muuta. Itse lähden tekemään Tampereen film festivaalien FilkkariTelevisiota ja samassa pulkassa on melkein kaikki muutkin tuottajavelhot sekä muutama muu huipputyyppi toisilta linjoilta.

Alkufiilistelyjen jälkeen katsottiin studion kamat läpi ja aloitettiin peruskattauksen kasaaminen. Mielenkiintoista oli ja mieli oli hyvä.

Tools of Education - Part 1: Opintopäiväkirja

2009-01-13T19:41:00.003+02:00

Juttuhan on niin että opiskelen Tampereen Taiteen ja Viestinnän Osaamiskeskuksessa eli legendaarisen TTVO:n tiloissa Finlaysonilla. Olen ollut erittäin tyytyväinen siellä saamaani oppiin ja lisäksi jo pelkkä TTVO:n kirjoissa oleminen on avannut useita ovia, sekä työn että vapaa-ajan puolella. Opinnoissani olen suuntautunut mediatuottamiseen ja paljon on tullut tehty mielenkiintoisia projekteja, mutta palataan niihin vaikka myöhemmin.

Koulussamme on käytäntönä jatkuva raportointi eri muodoissa, eri paikkoihin ja eri tyypeille. Mielenkiintoisin oppimisväline on nk. opintopäiväkirja, jossa oppilas kertoo kurssista vastaavalle opettajalle mitä on sen aikana tehnyt. Kuulostaa helpolta ja näppärältä eikö totta? Valitettavasti opintopäiväkirja on yksi hankalimmista taiteen muodoista sillä se vaatii erittäin paljon, mutta samalla ei yhtään mitään. Muutamia ranskalaisia viivoja viikottain niin homma on jo lähes valmis. Jakson lopussa huomaa kuitenkin liian usein että mitään ei ole ylhäällä ja yht'äkkiä pitäisi jostain tempaista monen viikon duunit paperille...Hankalaa on se.

Itselläni on ollut lieviä hankaluuksia tämän työkalun kanssa, mutta ehkäpä blogaaminen saattaa helpottaa hommaa. Ellen pysty jakson loppupuoliskolla suoraan copypastettamaan blogistani tekstiä opintopäiväkirjaan niin ainakin minulla on selvä runko mitä milloinkin on tapahtunut. Tai niin ainakin luulen..

Flunssakino

2009-01-13T18:48:00.000+02:00

Täytyy myöntää että valehtelin ekan postauksen yhteydessä, sillä leikin luojaa ja loin blogini vasta eilen. Koska mihinkään ei voi nykyään luottaa, pystyy jokainen blogaaja hävyttömästi määrittelemään postauksensa julkaisupäivämäärän itse. Kuka julkaisikaan mitä ensiksi? No en ala valehtelemaan teille enkä itsellenikään joten laitetaanpas kaikki samaan nippuun. Toivottavasti en ala katumaan kuinka monta uutta juttua olisin blogiini saanut, jos olisin julkaissut nämä yksitellen.

Palatakseni lupaukseeni erakoitua ja tuijottaa kangasta enemmän kuin koskaan sujuu muittamutkitta. Päivämäärä on 13.01 ja olen nähnyt jo yhteensä 16 elokuvaa tähän mennessä. Tätä on edesauttanut flunssa joka ystäväni Auvon mukaan on ns. "hyvää laatua" oleva...se ei kuulemma lähde pois millään... ja ehkä keväällä muuttuu kevätflunssaksi ja kesällä kesäflunssaksi... Ei muuta kuin innolla kehoa tutkimaan ja seuraamaan.

Käydäänpä nyt nuo elävät kuvat pikana läpi:

Sorority Boys - Tämä oli tosiaan se eka ja niin kaamea että välitön ensiapu oli välttämätöntä. Onneksi hyllystä löytyi lainattu klassikko:

One Flew Over the Cuckoo's Nest - Yksi lensi yli käenpesän

Elokuva nappasi aikoinaan 5 Oscaria ja sen näyttelijät hoitavat hommansa erittäin loistavasti. Nicholson on luonnollisesti silkkaa timanttia, mutta myös Louise Fletcherin esittämä diktaattorimainen mielisairaalan hoitaja Ratched on yksi inhottavimmista antagonisteista johon olen törmännyt. Suosittelen elokuvaa kaikille ja arvosanaksi annan 4 * viidestä. Hienoa oli myös huomata miten mainio Dark Knight oli lainannut monia elementtejä tästä elokuvasta, jopa markkinointiinsa asti. Elokuvassa on kohtaus jossa potilaat innostuvat hieman juhlimaan ja seuraavana aamuna on lasiin kirjoitettu aivan samanlaisesti HAHA kuin mitä uusimman Batmanin julisteissa yms. on esiintynyt. ****

Core - Ytimessä

Core on pitkästä aikaa puhdasoppinen maailmanloppuelokuva, jossa laitetaan muitakin paikkoja palasiksi kuin pelkästään se pakollinen Pariisi. Elokuvassa maapallon ydin on pysähtynyt ja ellei sitä saada pikaisesti uudestaan pyörimään on elo planeetallamme päättyvä. Aaron Eckhart ja Hilary Swank tähdittävät tätä varsin mainiota Jules Vernen hengessä tehtyä pätkää, joka sotkee myös faktaa fiktioon. Ainoa miinus tulee paikoitellen melko kehnosta CGI:stä, mutta neljän tähden pätkä ehdottomasti. ****

Oliver Stonen kolmas jenkkipressakuvaus antoi odottaa harhaanjohtavan trailerin perusteella varsin hauskaa ja retostelevaa parituntista, rakastetusta maailmamme johtajasta, Jumalan armosta. Lopputulos on kuitenkin varsin neutraali ja pliisu. Perinteinen kasvutarina jossa nuori mies hakee isänsä hyväksyntää. Elokuvalla on muutamat onnistuneet hetkensä, mutta ne valitettavasti hukkuvat lopulta kaiken turhan alle. Condoleezza Rice on kuitenkin luotu erinomaisesti ja lämmöllä tuota hahmoa muistelen. 3 tähteä reittä pitkin. ***

The Sponge Bob SquarePants Movie

Paavo Pesusieni on sarjana kerrassaan loistava kaikessa älyttömyydessään, mutta elokuva ei oikein jaksanut kiinnostaa. No on tässä ainakin David Hasselhoff ja siitä jos jostain pamahtaa toinen tähti **

Yes Man

Jim Carreyn uusin komedia jossa päähenkilö päättää muutta elämänsä ja alkaa vastaamaan kaikkiin kysymyksiin kyllä. Tarina nyt on ennalta-arvattava mutta niinhän sen aina välillä kuuluukin olla tässä genressä. Laahavan alun jälkeen elokuva muuttuu oikeasti hauskaksi ja saisi muuten kolmea tähteä, mutta kerrankin on Product Placement toteutettu sellaisella tavalla jolla sen voisi toteuttaa melkein joka kerta. Säveltäjänero Michael Lawta lainatakseni "Enää ei voida puhua tuotesijoittelusta. Nyt täytyy puhua tuotetyrkytyksestä." Aivan mahtavaa! Taidanpa ostaa Ducatin jahka saan tämän RedBullin juotua uudella Hästensilläni. ***+*

Kindergarten Cop

I'm a cop you idiot! Arskan yksi parhaimmista pätkistä. Jos et ole vielä nähnyt niin katso.
***

Sin City

Hyvän näköinen, tuntuinen, makuinen ja kuuloinen. Kaikki ovat nähneet ja meininki on kohillaan. Jatko-osaa odotellessa.. *****

Irina Palm Irina Palm kertoo mielenkiintoisen tarinan naisesta jonka pojanpoika on vakavasti sairas. Hoidot ovat kalliita eikä perheellä ole kohta enää varaa jatkaa niitä ellei rahaa löydetä. Isoäiti tekeekin kaikkensa saadakseen tarvittavat rahat kasaan ja ajautuu lopulta Lontoolaiseen erotiikkaluolaan vetelemään kuivia glory holen läpi, hyvin maksavilta asiakkailta. Rakkaimpiensa puolesta täytyy välillä uhrautua. ****

Joulutarina

Menestystarina siitä miten Joulupukista tuli Joulupukki. Jo toisella teatterikierroksellaan käväissyt Joulutarina on hyvin tehty kokoperheen elokuva, joka on vielä hienosti lavastettukin. Joulupukin myytit on revitty mukavasti auki ja niihin on kehitetty kivat sekä loogiset taustatarinat. Lopussa lentävä pukki on oikeastaan elokuvan ainoa iso miinus. ***

Iron Man

Marvel-fanina en ole varsinaisesti pettynyt yhteenkään supersankarileffaan johon olen törmännyt, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Uuden aallon Marvelit ovat olleet toinen toistaan parempia ja Iron Man ei ole tässä sarjassa poikkeus. Pääosassa nähdään Robert Downey JR. ja muutenkin casting on hoidettu toimivaksi. Kyllä on mukavaa että tästäkin tulee jatko-osa. ****

Zombie Strippers

On mielettömän huono elokuva vaikka eihän tältä nyt mitään voi odottaa. Olisi nyt edes tehty jokin laatukriteeri mielessä. No mutta pääosassa on legendaarinen Jenna Jameson ja tissit näkyy..useammatkin. Siitä hyvästä. *

A Guide to Recognising Your Saints - Queens Kovat Korttelit

Tämä leffa ei kolahtanut sitten millään. Taisi olla väärät fiilikset lähteä katsomaan tällaista rainaa, mutta ohjaaja on siis tehnyt leffan itsestään ja kertoo nuoruudestaan..Äänimaailma on tasaista molotusta ja kohtauksia vain toistetaan. Annetaan nyt vaikka kaksi tähteä opetuksesta ettei junaradalla kannata leikkiä. **

JFK

Oliver Stonen parhaimmaksi elokuvaksi tituleerattu JFK on kerrassaan loistava katsaus maailman 2. suurimpaan huijaukseen eli Kennedyn murhaan. Leffa sisältää monta eri kulmaa josta tapausta tarkastellaan ja se mukavasti herättää pikku salaliittoteoreetikon meissä jokaisessa. Elokuva toimii myös mukavana historiakatsauksena ja jaksaa pitää otteessaan vaikka pitkä onkin. ****

Blade Runner

Harrison Fordin loistelias scifipätkä joka vielä nykyisinkin näyttää ja tuntuu hyvältä. *****

Nuori Kapinallinen - Rebel Without a Cause

Amerikkalaista nuorisoa ja heidän kapinaa vailla päämäärää kuvaava Rebel Without a Cause on varsin taidokkaasti tehty elokuva, jota on mukava katsoa. Elokuvaa katsoessa huomaa helposti miten ajat ovat muuttuneet ja kuinka pienistä asioista revitään suurta draamaa, mutta tarinaan pääsee helposti mukaan kunhan alkukankeuden jälkeen pääsee sisälle 50-lukuun. Klassikkokamaa indeed. ***

Seuraavaksi voisin katsoa vaikka ulos.

-------------

P.S. Joulukuun puolelle jäi pari pätkää jotka molemmat ansaitsevat maininnan ja joista toinen on tämän vuoden leffoja.

Der Baader Meinhof Komplex

Lainataanpas välillä vaikka suoraan wikipediasta: "Baader Meinhof Komplex (Der Baader Meinhof Komplex) on Uli Edelin vuonna 2008 ohjaama saksalainen elokuva. Elokuva perustuu Stefan Austin teokseen ja kertoo länsisaksalaisen terroristiryhmän RAF:n alkuvuosista. RAF oli aktiivisin ja merkittävin Länsi-Saksan sodanjälkeisistä terroristiryhmistä. Kirja ja elokuva keskittyvät molemmat RAF siihen vuosina 1967/1968–1977." Leffa on hyvä ja ajankuva on tehty suorastaan täydellisesti. Kyllä saksalaiset osaa! ****

RocknRolla

Guy Ritchien uusin leffa yrittää kovasti olla cool ja Snatchin kaltainen mestariteos, mutta valitettavasti se on vain todella huono. Tai no onhan leffa "coolisti" tehty, mutta valitettavasti tarina loppuu siihen kun henkilöhahmot on esitelty. Lisäksi koko pätkä tuntuu epäonnistuneelta musavideolta. *

Vuoden ensimmäinen elokuva sen ensimmäisenä päivänä

2009-01-01T17:10:00.000+02:00

Ensimmäinen blogipostaus tulisi ilmeisesti olla luonteeltaan tervetulleeksi toivotteleva ja lisäksi tulisi kertoa mistä kaikesta aikoo kirjoittaa. En kuitenkaan tee sitä, sillä en itsekään vielä tiedä mitä, mistä ja milloin aion kirjoittaa. Aluksi taidan kirjoittaa lähinnä itselleni mutta olet kuitenkin enemmän kuin tervetullut lukemaan blogiani. Tovottavasti nautit.

Lupasin itselleni katsovani tänä vuonna enemmän elokuvia kuin vuonna 2008. Vuosi vaihtui ja jokainen mokaili perinteiseen tapaansa. No eiköhän kaikki unohdu ja anteeksi anneta seuraavaan vuodenvaihteeseen mennessä. Aamulla asunnoltani heräili useampiakin henkilöitä joista osa poistui ja osa jäi parantelemaan. Krapulaleffathan ovat melko perinteinen tapa viettää toipilasaikaa ja niinpä mekin päätimme sellaisen katsoa. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut lähteä Makuunista pätkää hakemaan, eikä kukaan ollut warettanutkaan mitään uutta. Kämppikseni kuitenkin löysi kätköistään Sorority Boys nimisen High School komedian.

Elokuvassa kolme jätkää potkitaan killastaan pihalle ja päästäkseen takaisin he kehittelevät pirullisen ovelan suunnitelman pukeutua naisiksi ja soluttautua feministikillan jäseniksi...Niinpä. Ennen elokuvaa ajattelin että päätäni särkee, mutta kun sitä oli kulunut 5 minuuttia niin silloin vasta tajusin että päätäni särkee.. Elokuva on ehkä yksi kammottavimmista mitä olen nähnyt. Täytyy kyllä myöntää että huonoudellaan se jopa yhdisti ystäväporukkaamme. Lisäksi oli suuri lohdutus tajuta ettei elokuvavuosi 2009 voi tästä ainakaan huonontua.